fbpx

Yksi tärkeimmistä JIPPOn arvoista ja tavoitteista on olla ylpeästi kotimaakuntansa näköinen joukkue. Joensuu on näkyvästi esillä jo seuran punaista, valkoista ja mustaa yhdistelevässä trikolorissa. JIPPO näkyy Joensuun kaduille katujunan kyljessä ja jäätelökioskin ikkunassa. Pohjois-Karjala ja pohjoiskarjalaisuus on hyvin paljon muutakin kuin vain Pielisen rannalla kesäauringon harvoista pilkahduksista nautiskeleva kaupunki.  

Vuosien mittaan seuran oma juniorituotanto on jalostanut oivia pelimiehiä edustusjoukkueen käyttöön. Myös pääsarjatasolla on päästy nautiskelemaan JIPPOn ja Pohjois-Karjalan juniorityön helmistä. Viimeisinä esimerkkeinä tästä ovat mm. AC Oulun paidassa tänä vuonna debytoinut Rony Huhtala sekä vastikään Veikkausliigan kärkiottelussa SJK:n penkillä piipahtanut viime kauden maalipyssy Miro Turunen. Osaavaa työtä jalkapallossa tehdään maakunnassa myös JIPPO-junioreiden lisäksi useassa muussa seurassa. Tälläkin kaudella monen JIPPOn edustuksen pelaajan kasvattajaseura on joku monista lähikuntien joukkueista. 

 

 

 

Onnistunutta kasvatustyötä on tehty monessa seurassa jo useamman vuoden ajan. Tätä artikkelia varten haastattelimme yhteistyössä 2004-syntyneiden Lehmon Pallon ja Ylämyllyn Yllätyksen yj-joukkuetta valmentaneita Markku Litjaa ja Jarmo Tossavaista. Markku Litja valmensi LehPassa seitsemän vuoden ajan aina vuoteen 2019 asti. Nyttemmin Litja on siirtynyt jatkamaan työtään Outokummun Palloon. OuPassa Litjan valvovan silmän alla harjoittelevat sekä 11-vuotiaat pojat että seuran vitosdivaria pelaava edustusjoukkue. Jarmo Tossavainen jätti valmentajan pestin taakseen jo vuonna 2021, mutta valmennusvuosia ehti kertymään mittariin kunnioitettavan 20 vuoden verran. Näiden vuosien aikana valmennusvastuuta kertyi sekä miesten joukkueissa että juniorijoukkueiden parissa. Viimeiseksi Tossavaisen rupeamaksi jäi ohjata Ylämyllyn Yllätyksen juniorijoukkue 6-vuotiaista pelaajista aina B-juniori-ikään asti. LehPan ja Ylämyllyn Yllätyksen yhdistelmäjoukkueesta ovat tuttuja nimiä JIPPOn edustukseen vahvan sisääntulon tehneet Topi Kela ja Joona Malinen. 

Molempien valmentajien haastattelusta piirtyy kuva, jonka perusteella alueen seuroissa tehdään pääasiassa itsenäistä työtä junioreiden valmennuksessa. Litja tai Tossavainen eivät muista, että esimerkiksi yhteistä linjausta mm. pelitavan osalta olisi koskaan tehty alueen seurojen välillä. Molempiin suuntiin tapahtuvaa pelaajaliikennettä on seurojen juniorijoukkueiden aina välillä ollut. 

– LehPassa valmentaessani enemmän yhteistyötä oli Ylämyllyn Yllätyksen kanssa. JIPPOlla oli sitten omat joukkueensa. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että ei peliura katkea siihen, jos ei mahdu yhteen joukkueeseen enää pelaamaan. Mutta kyllä minun aikanani JIPPOon meni LehPasta aina joitain pelaajia, joten jonkun verran liikennettä oli, Litja muistelee. 

Nykyisestä LehPan junioripuolen tilanteesta ja pelaajaliikenteestä Litja ei osaa varmuudella sanoa. Uudet haasteet OuPan junioripuolella ovat iso osa hänen nykyistä työsarkaansa. Outokummussa pitää olla nuorille mahdollisuus harrastaa jalkapalloa, ja vasta sen jälkeen voidaan perehtyä isompaan kuvaan. 

– OuPassa olemme junioripuolen osalta ihan alkutaipaleella. Me luomme vasta mahdollisuuksia omaan harjoitteluun ja pelaamiseen, sillä 11-vuotiaat osallistuvat nyt ensimmäistä kertaa juniorisarjaan 19 pelaajan voimin. Joitain 14-15-vuotiaita junioreitamme käy pelaamassa Ylämyllyn Yllätyksen P17-ikäluokan kakkosjoukkueessa. Se on ainoa yhteistyökuviomme tällä hetkellä. 

Jarmo Tossavainen kertoo JIPPOon siirtymisen olleen ajankohtaista parhaimpien pelaajien kohdalla silloin, kun ikää on tullut riittävästi ja Puolen Suomen junioriliiga alkaa pyöriä. Hänen valmentamistaan pelaajista Joona Malinen oli ensimmäinen JIPPOn riveihin lähtenyt pelaaja, ja seuraavana vuonna muutama muu pelaaja vaihtoi myös punamustien riveihin. Pelaajaliikenne suuntaan tai toiseen voisi Tossavaisen mukaan olla myös nykyistä vilkkaampaa. 

– Ylämyllyllä meillä on lausahdus, että täältä on paljon lyhyempi matka Joensuuhun kuin sieltä vastaavasti tänne. Joensuusta ei välttämättä ollut imua tulla takaisin Ylämyllylle pelaamaan, vaan mieluummin istuttiin JIPPOssa penkillä. Se ei kehitä pelaajaa. Seurojen yhteistyö voisi olla parempaa, ja monesti vaikeudet toimia yhdessä henkilöityvät yksittäisiin ihmisiin. JIPPO-junioreiden Tero Tahvanaisen kanssa yhteistyö on aina toiminut asiallisesti, Tossavainen kertoo. 

Yhteistyötä seurojen väliltä siis onneksi löytyy, eikä omiin poteroihin ole kaivauduttu. Litjan mukaan jokainen alueen seura tekee hommia omista lähtökohdistaan ponnistaen. Toisilla seuroilla tärkeää on kilpailullisuus, kun taas toisille toimintaa ohjaa motiivi antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Jokaiselle seuralle on varmasti paikkansa, oli kyse sitten Joensuusta, Ylämyllystä tai Outokummusta. 

Parhaiden yksittäisten pelaajien on aikanaan siirryttävä eteenpäin laadukkaamman jalkapalloilijan arjen perässä. Pienemmät seurat eivät välttämättä pysty tarjoamaan tätä mahdollisuutta, ja monella jalkapalloilijan urasta motivoituneella on edessään muutto isompaan kaupunkiin ja kovempaan seuraan. Jarmo Tossavaisen kanssa jalkapalloilun saloihin aikoinaan ensimmäistä kertaa perehtynyt Joona Malinen on tehnyt tämän ratkaisun, sillä hänellä on menossa ensimmäinen kausi JIPPOn edustusjoukkueen mukana. 

– Joona oli hyvin määrätietoinen pelaaja heti kättelyssä. Hänellä oli jalkapallon suhteen omat selvät tavoitteensa, eikä häntä tarvinnut motivoida omaehtoiseen harjoitteluun. Itsensä kehittäminen oli Joonalle iso juttu, ja kovan työn kautta Joona on saanut paikan JIPPOssa. Ei hän mikään superlahjakkuus ollut, mutta valtavalla duunilla Joona on saavuttanut nykyisen asemansa, Tossavainen kuvailee. 

Myöskään Litjan entistä valmennettavaa Topi Kelaa ei ole tarvinnut erikseen maanitella potkimaan palloa joukkueharjoitusten jälkeen omalla vapaa-ajalla. 

– Topi oli nuoresta pojasta asti hyvin määrätietoinen ja fiksu kaveri. Loistava poika ja varsinainen ihannevalmennettava. Hän harrasti vielä tuolloin pikajuoksua ja oli ikäistensä parhaimpia siinä lajissa. Topi sitoutui aina sataprosenttisesti siihen, mitä teki. Hänestä kertoo paljon myös se, että oli monta vuotta joukkueen kapteenina junioreissa. Jalostuminen on lopulta tapahtunut pelikäsityksen osalta JIPPOssa, kun taas minä annoin sen ensisysäyksen jalkapalloon, Litja kertoo vaatimattomana. 

Tavoitteellisimmin jalkapalloa harrastavat pelaajat ohjautuvat aikanaan eteenpäin vaativampaan ympäristöön. Kaikkien jalkapalloa harrastavien nuorten poikien ja tyttöjen junioriputken päässä ei häämötä kuitenkaan aikuisten tasolla pelattava seurajalkapallo. Onneksi Pohjois-Karjalassa pelataan jalkapalloa usealla eri sarjatasolla, ja JIPPOn edustukseen on mahdollisuus päästä pelaamaan myös alemmista divisioonista vauhtia ottamalla. ”Yli-ikäisiksi” aikanaan siirtyvien pelaajien on Litjan mielestä tärkeää löytää itselleen oikea taso alueen joukkueista ja jatkaa mukana jalkapallon parissa. 

– LehPa on tässä suhteessa hyvä seura JIPPOn rinnalla. Lehmossa toiminta on kehittynyt paljon tässä vuosien varrella. Edustusjoukkue pelaa Kolmosessa ja LehPa/2 pelaa Nelosta. Siinä seurassa P17-ikäisillä pojilla on useita mahdollisuuksia jo oman seuran sisällä. Tosi kilpailullisille pelaajille on sitten mahdollisuus koittaa JIPPOn mukana pelaamista, jos haluaa eteenpäin. Tai sitten voi lähteä muualle pelaamaan, oli se taso sitten Vitonen tai joku muu. 

Pohjois-Karjala on väestömäärältään ja jalkapallon harrastajien osalta varsin rajattu alue. Kahta saman sarjatason seuraa tuskin mahtuu alueella pelaamaan. Jarmo Tossavainen nyökyttelee ajatukselle siitä, että JIPPOn asema alueen ykkösseurana on oikea. Punamustat tekevät omaa juniorityötään muiden lähialueen seurojen kanssa, ja seurojen juniorityön parhaat pelaajat ohjautuvat aikanaan JIPPOn edustusjoukkueen rinkiin. 

– Kyllähän se näin täytyy mennä täällä. Toivon, että JIPPO nousisi tänä vuonna Kakkosesta, sillä vähintään Ykkösen tason porukka Joensuun kokoisessa kaupungissa pitäisi olla, Tossavainen toteaa.  

Markku Litja vuorostaan kääntää hänelle esitetyn kysymyksen alueen yhdestä talentit puoleensa vetävästä ykkösseurasta toisinpäin. 

– Jos joukkueessa on eteenpäin haluavia pelaajia, niin pääsevätkö he varmasti JIPPOon? Ei se ole niin yksinkertaista, että mennään vaan. Kilpaurheilussa katsotaan aina yksilöllisesti pelaajan mahdollisuudet pärjätä, ja JIPPO hakee sopivan profiilin pelaajia. Sitten jos niitä edellytyksiä on, niin JIPPOssa pelaaminen on hyvä mahdollisuus kehittyä. Vuonna 2004 syntyneistä entisistä valmennettavistani JIPPOn mukana on kolme pelaajaa LehPasta ja Ylämyllystä. Sen lisäksi Eetu Venäläinen pelaa JJK:ssa Ykköstä.

– Se ei ole niin yksinkertainen asia, että onko yksi joukkue kukkulan laella. Onko se hyvä, että onko yksi vai kaksi kovaa seuraa alueella? Tärkeää on toki se, että sarjatasoa alempana on lähiseudulta joku joukkue. Toivoisin JIPPOn pelaavan Ykkösessä, ja se tarkoittaisi LehPalle vuorostaan tarvetta nousta sarjatasoa ylemmäs. Se veisi kilpailullisesti asioita eteenpäin, Litja pohtii. 

Pohjois-Karjalan alueella on olemassa mahdollisuudet pelata aikuisten tasolla jalkapalloa laajalla skaalalla. Kilpailullisuus ohjaa Pohjois-Karjalan alueen parhaat talentit nykyisellään JIPPOon pelaamaan. Tästä JIPPOn tämän kauden pelaajalista on vahvan paikallisen värityksensä johdosta mitä mainioin todiste. Alemmilla sarjatasoilla hyvää työtä tekevät useat eri seurat. Tärkein panos onkin jalkapalloseuroissa junioripuolella, joissa ei pelkästään tuoteta pelaajia seurojen edustusjoukkueisiin, vaan fokus on enemmänkin huolehtia kansanterveydestä ja monipuolisten liikuntamahdollisuuksien tarjoamisesta. Litja heittää haastattelun aikana erinomaisen huomion tähän liittyen. Tärkeää on se, että jokainen nuori tyttö tai poika harrastaa jotain liikuntaa – oli laji sitten jalkapallo, salibandy tai yleisurheilu.