Jalkapallossa vaikeinta on kiistatta maalien tekeminen. Ei ole mitenkään tavatonta, että pelit päättyvät maalittomaan tasapeliin tai yhden maalin niukkaan voittoon. Koko joukkueen organisoiminen kilpikonnaksi oman maalin eteen on huomattavasti helpompaa kuin se, että hyökkäykseen osallistuvien pelaajien täytyy murtaa edellä mainittu visainen puolustusmuoto. Kaikista vaativin tehtävä on luonnollisesti sillä pelaajalla, jolla on epäkiitollinen työ yrittää maalivahdin ohittamista. Jotta maaliverkot venyvät äärimmilleen, pitää maalilaukaus saada lähtemään maalipuiden väliin usein vähäisestä tilasta. Vedon takana pitää olla aina juuri riittävä määrä voimaa. Samalla ei sovi unohtaa tarkkuutta, sillä harvoin keskellä maalia suunnattu veto uppoaa verkon perukoille. Joskus harvoin riittää harmittomampikin sutaisu maalia kohti, kun taas toisinaan maalintekoon voi saada apua vastustajan oman pelaajan epäonnisesta kosketuksesta. Kuitenkin yleisesti ottaen maalien tekeminen on viheriöiden neurokirurgiaa.
Viime kaudella JIPPO:n maaleista vastasi Kakkosessa 15 kertaa skalpellia heiluttanut Miro Turunen. Turunen jatkoi kauden jälkeen matkaansa Seinäjoelle SJK:n organisaatioon. Näin ollen oli selvää, että täksi kaudeksi JIPPO tarvitsisi uuden maalintekijän. Onneksi tällainen pelaaja on omasta takaa, sillä JIPPOa omista junioreista edustanut Terrence Smith on ottanut täksi kaudeksi vastuuta hyökkäyspelin päättämisestä. Hänen viime kautensa yksi ainoa maalinsa on tämän aikana jo kuusinkertaistunut määrältään, ja Smithillä on vielä ainakin kolme peliä aikaa kohentaa saldoaan.
Mutta minkälainen mies maalien takaa oikein löytyykään?
Kehto jalkapallon kehdossa
Smithin matka kohti Mehtimäkeä ei starttaa Noljakasta eikä myöskään Liperistä. Suomalaisen äidin ja jamaikalaisen isän jälkikasvun jalkapalloura pyörähtää nimittäin käyntiin sumuisilla saarilla – tarkemmin ottaen Englannissa ja Northamptonin kaupungissa. Jalkapalloharrastus alkaa jo varhain kolmen vuoden kypsässä iässä. Noin 250 000 asukkaan Northampton ei ole tuttu Valioliigaa seuraaville, sillä paikallinen Northampton Town F.C. on pelannut viime vuodet Englannin liigapuun kolmanneksi ja neljänneksi korkeimmilla oksilla League Onessa tai Two’ssa. “Tikon” ensimmäinen seura voi hyvinkin olla “The Cobblers”, mutta aivan täyttä varmuutta asiasta hänellä ei ole.
– Ei se seura ole minulle jäänyt mieleen. Siellä Englannissa taisi olla sen ikäisille joku täältä tuttu PKO-liigan tyylinen järjestely, johon menin sitten pelaamaan, Smith muistelee.
Smithin mukaan muutto Suomeen ja Joensuuhun tapahtui hänen ollessaan noin seitsemän vuoden ikäinen. Kovin runsaita muistikuvia hänellä ei Englannissa viettämästään ajasta siis ole. Muuton tapahtuessa vain Smithin äiti vaihtoi farkut verkkarihousuun, sillä isä jäi asumaan Englantiin. Sittemmin Smith kertoo isänsä muuttaneen Englannista takaisin kotisaarelleen. Yhteyttä toisiinsa isä ja poika pitävät Smithin mukaan “todella harvoin”.
– Olen minä isälle kertonut olevani jalkapalloilija JIPPOssa.
Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun kotiutuminen kävi helposti, sillä jalkapalloharrastus jatkui heti JIPPOn -01 syntyneiden joukkueen mukana. Junioreissa pelipaikka oli ensi alkuun täysin eri, mitä se tätä nykyä on.
– Tätä en edes tiennyt moneen vuoteen ennen kuin äitini kertoi siitä minulle. Olin nimittäin aluksi junnuna laitapakki! Sitä kautta pelipaikka on vaihtunut laiturin kautta aina kärkeen asti, Smith paljastaa.
Kysymykseen siitä, että olisiko hänestä vielä apua puolustuksen laidalla Smith vastaa selvästi hymynkare huulillaan.
– Ei minusta enää nykyajan laitapakiksi olisi. Se on tosi vaativa rooli ja sillä paikalla joutuu ravaamaan vielä enemmän kuin laiturina pelatessa.
Vaikea ensimmäinen kausi
Lempinimellä ”Tiko” tunnetun pelaajan välietappi ennen JIPPOn edustusmiehistöön murtautumista oli tuttu ja turvallinen Lehmon Pallo. Kaudella 2019 minuutteja kertyi LehPan punapaidassa pelatuissa neljässä Kolmosen otteluissa yhteensä vain noin kolmen puoliajan verran. Kaudella 2021 peliaikaa tuli lopulta kahdeksassa ottelussa. Näiden pelien ohessa ottelupöyräkirjan maalisaraketta täytettiin seitsemän kertaa. Vaikka Smith pystyi todistetusti tekemään tehoja LehPan edustuksen riveissä, niin hän pelasi kauden aikana kolme Nelosen ottelua LehPa/2:n riveissä. Mistään farmiin pudottamisesta ei näiden pelien osalta ollut kyse.
– Tykkään pelata, ja minua ei todellakaan haittaa se, missä pelaan. Kunhan vaan saan pelata. Pelatessani LehPassa kävin myös mielelläni kakkosjoukkueen kanssa pelaamassa, sillä se kehittää minua parhaiten, Smith tietää.
Jo LehPan peleissä ”Tikon” pelaamisesta huomasi heti, että pelaajan ensiaskeleet ovat varsin rivakoita. Smith itse myöntää hymähtäen, että hänen isänsä sukujuurista saattaa olla tässä asiassa jotain apua. Myös vuoden 2021 LehPassa pelattuja pelejä muistellessa on Smithistä jäänyt kuva varmana viimeistelijänä. Maalipaikkaan päässeen Smithin vedot lähtevät helponnäköisesti nopealla jalan liikkeellä. Hän hakee useammin mieluummin maalin mentävää reikää alakulmista sinänsä komeiden ylänurkkaan suunnattujen rakettien kustannuksella. Sama tyyli on jatkunut myös JIPPOn riveissä kahdella viime kaudella.
Debyyttikauttaan 2022 Smith muistelee erilaisena ja uutena kokemuksena. Edelliset vuodet aiemmissa joukkueissa olivat kulkeneet lähes varmana avauskokoonpanon pelaajana. Nyt Sami Okkosen valmentamassa JIPPOssa oli tarjolla peliminuutteja lähinnä kesken pelin kentälle vaihdettuna vaihtopelaajana. Kauden 2022 Kakkosessa Smith pelasi lopulta 19 ottelussa, mutta vain kauden päättäneessä KäPa-pelissä hänen nimensä kirjoitettiin avauskokoonpanon pelaajiston joukkoon.
– Kausi 2022 oli pitkään totuttelua. Lopulta voisi sanoa, että vuosi oli minulle jopa raskas. Yritin tietysti taistella tosissani päästäkseni pelaavaan kokoonpanoon. Olin pelannut kärjessä aiempina vuosina, ja nyt minut vaihdettiin sisään laituriksi, kun kärkeen ei ”Turskan” tilalle ollut asiaa, Smith kertoo ja viittaa viime kaudella hurjat tehot nakuttaneeseen Miro Turuseen.
– LehPassa olin puhdas kärki. Kakkosen ensimmäinen kausi meni sitten laitaroolissa, jota olin viimeksi pelannut oikeastaan B-junioreissa.
Maalintekijä elää maaleista, ja pettymyksen viime kauden suorituksiin ymmärtää. Parempaa on onneksi luvassa.
Tutumpaa tulta ja tappuraa
Viime kaudella vähäisillä peliminuuteilla sinnittely ja harjoituksissa tehty työ ei ollut lopulta turhaa. Täksi kaudeksi Smith on noussut Mikko Hallikaisen valmentaman JIPPOn avauskokoonpanon pelaajaksi. Vielä alkukaudesta maalinteko yskähteli, mutta kauden kahdeksannessa pelissä ”Tiko” vihdoin onnistui maalaamaan kotiottelussa Tikkurilan Palloseuraa vastaan. Maalin jälkeisistä tuuletuksista näkyi aito riemu ja vapautuneisuus.
Tälle kaudella pelipaikka on löytynyt ensin kärkipelaajan roolista. Sittemmin Anton Eerolan liittyminen JIPPOn vahvuuteen on tarkoittanut sitä, että Smithin pelipaikka on siirtynyt taas hyökkäyksen oikeaan laitaan.
– Sanoisin olevani nyt tällä kaudella vihdoin Kakkosen tason pelaaja. Nyt kaivattuja maaleja on tullut laiturina. Viime kaudella pelityyli joukkueessa oli hyvin erilainen. Silloin mentiin paljon ”Ryon” (toim. huom. viime kaudella JIPPO:ssa pelannut laituri Ryohei Fujimura) kautta. Välillä taas palloa heitettiin suoraviivaisesti linjan taakse, kun ”Turska” haki paljon juoksuja tyhjään tilaan. Nyt tällä kaudella olemme rakentaneet peliä huolellisemmin alhaalta asti, Smith sanoo.
Viisi Smithin tämän kauden maaleista on syntynyt jo edellä mainitun Anton Eerolan saapumisen jälkeen. Heinäkuussa Joensuuhun laskeutunut kotkalainen kohdepelaaja saa Smithiltä paljon kiitosta.
– Kyllä Anton on tosi iso tekijä minun maaleihini. Hän suorastaan imee pakit itseensä, ja samalla minulle jää laitaan ja puolustuksen selustaan vapaata tilaa.
Maalien lisäksi Smith on tullut kentällä tutuksi tulisieluisuudestaan. Tilanteet hän pelaa aina loppuun asti. Smithiä on aina silmin nähden kismittänyt kaksinkamppailutilanteessa hävitty kakkospallo tai missattu maalipaikka. Tietysti oman joukkueen maaleista otetaan myös kaikki riemu irti. Toisinaan “Tikon” suu käy myös vastustajan tai tuomariston suuntaan. Välillä taas kaksinkamppailun jälkeen heiluu myös keltainen kortti. Kaiken kaikkiaan Smithin pelaamisesta välittyy vahva tunne.
Tämän kauden kamppailuja katsomosta käsin katsoessa on tullut etäinen epäilys siitä, että Smith on hieman rauhoittunut viime kauteen verrattuna. Pelaaja itse ensin empii hänelle heitetyn havainnon kanssa.
– En tiedä.. en osaa sanoa, olenko mitenkään muuttunut tai vaihtanut pelityyliä. Myönnän sen, että olen ”kuuma” pelaaja. Ja se on yksi minun vahvuuksistani. Jotkut tuomarit antavat soittaa suuta, kun taas toiset näyttävät korttia helpommin. En itse halua miettiä sitä, että kävisin jotenkin ylikierroksilla. Nyt tilanne (toim. huom. haastattelu tehty ennen FC Kiffeniä vastaan pelattua kotipeliä) on se, että pelikielto on kortin päässä, mutta en uhraa sille ajatuksia.
Kaikkia ei voi aina miellyttää ja joskus rapatessa saattaa myös roiskua. Sanomistakin pelityylistä on joskus tullut, mutta Smith pitää tiukasti kiinni omasta tyylistään.
– Joitakin selvästi ärsyttää tai jopa pelottaa se, että käyn välillä kuumana kentällä. Mutta en minä välitä muiden mielipiteistä, Smith päättää.
Haastattelun jälkeen pelatussa FC Kiffen -pelissä Smith otti kauden neljännen keltaisen korttinsa, jonka takia hän huilasi viime viikonloppuna pelatun TiPS-vierasottelun ajan. Myös viime kaudella Smithiä varoitettiin neljästi. Katsomosta tehdyt havainnot lienevät siis vääriä: ”Tikon” pelityyli on ja pysyy samana. Lopulta kaikki tehdään kuitenkin oman joukkueen menestymisen eteen, kuten tästä viime kauden päävalmentaja Sami Okkosen kautta 2022 summaavasta twiitistä (tai xittauksesta?) voi jokainen itse todeta.
Lisää maaleja ja oppia
Tänä vuonna moni asia on loksahtanut kohdilleen “Tikon” osalta. Maaleja on tullut entistä enemmän, ja samalla vauhtia ja välillä myös vaarallisia tilanteita riittää viime kausilta totuttuun tapaan. Kentän ulkopuolella pelaajan aika kuluu nykyään frisbeegolf-radan lisäksi myös koulun penkillä.
– Aloitin juuri merkonomialan opinnot ja toivottavasti valmistun koulusta muutaman vuoden päästä. En ole miettinyt mihin haluan loppujen lopuksi sijoittua työelämässä. Haluan saada koulutuksen ja merkonomina pääsee moneen paikkaan. Siksi tämä ala on siinä mielessä paras vaihtoehto, Smith kertoo.
Opittavaa riittää myös kentän kalkkiviivojen sisällä. Yksittäinen nappionnistuminen maalien osalta nähtiin heinäkuun päättäneessä vierasottelussa PEPOa vastaan, kun Smith onnistui hattutempun arvoisesti. Maalit ovat aina merkki onnistumisesta, mutta Smithin mukaan hänellä oli parantamisen varaa myös kyseessä olevan ottelun otteissa.
– Totta kai se hattutemppu oli toistaiseksi kovin saavutukseni Kakkosessa. Mutta on minulla urallani ollut aiemmin hattutemppuja ja jopa neljän maalin pelejä. Maalien osalta osuin hyvin PEPOa vastaan. Olen jälkeenpäin katsellut klippejä ottelusta videolta, ja jos niitä maaleja ei olisi tullut, niin ei olisi todellakaan ollut parhaimpia pelaamiani pelejä.
Smith vannoo loppukauden tavoitteista kysyttäessä, että kaikkia maaleja ei hänen osaltaan vielä ole nähty. Tilanne sarjataulukossa ei ole haastattelun jälkeen muuttunut myöskään oleellisesti. HJK Klubi 04 johtaa Kakkosen A-lohkoa kahden pisteen erolla JIPPOon nähden. Tähtäin loppukautta ajatellen on selvääkin selvempi.
– Maalimäärissä minulla on tarkoitus päästä ainakin tuplalukemiin. Maali per peli olisi hyvä keskiarvo loppukaudelle. Varaa ei minulla tai joukkueella ole epäonnistumisiin. Veikkaan kuitenkin, että pystymme ohittamaan Klubi 04:n loppukaudesta.
Smithillä on kolme peliä aikaa toteuttaa aikeensa. Runkosarjassa tuplanumeroihin pääseminen edellyttää neljän maalin tekemistä, joka ei koko JIPPOn joukkueen nykyvireen huomioon ottaen ole mikään mahdottomuus. Klubi 04:n ohittamisen kannalta tärkeä peli pelataan runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella, kun sarjan kärjessä olevat joukkueet kohtaavat toisensa Helsingissä Bolt Areenalla.
Silloin Smithiltä tarvitaan taas neurokirurgin tarkkuutta.
