Kun hätä on suurin, suuntaa katseesi ulkomaille.
Tämä liiankin usein suomalaisessa jalkapallossa toistuva ilmiö koettiin viime kesänä myös Joensuussa, kun ensimmäistä kauttaan JIPPOa valmentava Mikko Hallikainen etsi kuumeisesti extramaustetta joukkueensa hyökkäyspelin reseptiin. Joukkueessa pelasi jo kolme ulkomaalaisvahvistusta, mutta Hallikainen ei ollut enää tällä kertaa aikeissa tuoda Mehtimäen porteista sisään neljättä ilman Suomen passia operoivaa pelaajaa. Hallikaisen katse haravoi etelänaapuriimme Viron kenttiä, mutta Rauno Sappisen tai Ats Purjeen sijaan fokus oli liimautunut supisuomalaiseen pelaajaan, sillä vähälle peliajalle jäänyt kookas kärkimies Anton Eerola etsi itselleen uutta seuraa katkolla olevan Kalju FC -uran jatkeeksi.
Alun perin pelaaja oli karistanut Suomen tekonurmien kumirouheet nappulakengistään kauden 2021 päätteeksi, kun hän lähti harjoittamaan jalkapalloilijan ammattia Saksaan. Leipzigin ja Kaiserslauternin kautta Tallinnassa käväissyt ja Virosta lopulta takaisin Suomeen ja Joensuuhun saapunut 199-senttinen hyökkääjä sai hyvin nopeasti JIPPOn pelillisen juonen päästä kiinni. JIPPO-uran avausmaali syntyi heti heinäkuun debyyttiottelussa PEPOa vastaan. Yhteensä maaleja syntyi Kakkosen seitsemässä pelatussa ottelussa kahdeksan kappaletta. Voidaan hyvillä mielin olettaa, että täyden kauden pelannut Eerola olisi ollut viime kauden JIPPOn maalikuningas. Nyt hän jäi yhden maalin päähän japanilaismaestro Yoshista. Todennäköisesti Eerola olisi myös haastanut viime kaudella Kakkosen maalitilaston nimiinsä vieneen, kauden aikana 20 rysää FC Jazzin riveissä pommittaneen brasilialaisen, Firminon tiukkaan kilpaan koko sarjatason maalitilaston ykkössijasta.
Miten ihmeessä tämä tehopelaaja oikein Joensuuhun lopulta päätyi? Otetaanpa selvää!
Muita päätä lyhyempi
– Futiksen pelaaminen alkoi Kotkan Nappuloissa. En nyt tarkkaan muista vuotta, mutta varmaan se oli vuosi 2005 tai vähän sen jälkeen. Molemmat veljet pelasivat futista ja olin seuraillut heidän pelailuaan. Isä on myös tosi kova futisfani. Siinä on ne isoimmat syyt jalkapalloharrastuksen aloittamiselle.
Aluksi pelipaikka löytyi laitaroolista, sillä omien sanojensa mukaan Eerola oli silloisen joukkueensa pienikokoisimpien pelaajien joukossa. Kasvupyrähdyksen myötä pelipaikkaan tuli pikaisesti muutoksia.
– PeKan C- ja B-junnuaikoina kasvoin muutaman vuoden aikana tosi paljon pituutta. Pelaaminen oli siihen aikaan suoraan sanoen tosi vaikeaa, kun kasvoin niin paljon niin lyhyessä ajassa. Ehkä osittain sen pituuskasvun takia jouduin myös penkille. Ja kun pelipaikka muuttui laidalta hyökkääjäksi, niin sekin tuotti alkuun hankaluuksia. Mutta ihan hyvä ja oikea päätös se lopulta oli, Eerola hymähtää.
Laidassa pelatut vuodet eivät suinkaan ole menneet Eerolan osalta hukkaan. Maalijyvä on löytynyt myös vasta myöhäisemmällä iällä hyökkääjäksi siirtymisestä huolimatta. Isoksi pelaajaksi sulavasti palloa käsittelevä Eerola näkeekin asian nimenomaan siten, että juniorivuosien ensimmäinen pelipaikka edesauttoi silkkisen pallokosketuksen kehittymistä. Rivakka kasvupyrähdys toi ehkä kotona vanhemmille päänvaivaa alati kasvavien vaatekokojen muodossa, mutta pienenä nappulana hiottu tekniikka pysyi lopulta lähes kaksimetriseksi venähtäneen Eerolan jalkapalloilijan DNA:ssa kuin aurinko taivaalla. Pelaajana kehittymisen osalta hän nostaa erityisesti yhden juniorivuosina taitoja pelaajan kanssa hioneen luotsin nimen esiin.
– Peli-Karhuissa minua valmentanut Aku Laitinen auttoi minua tuolloin tosi paljon pelaajana kaikilla osa-alueella. Hänen panoksensa oli tosi tärkeä kehittymiseni kannalta.
Miesten peleihin tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Eerola pääsi kiinni jo nuorella iällä. PeKassa hän pelasi muutaman vuoden ajan Kolmosta. Sieltä matka jatkui vuonna 2017 kasvattajaseuraksi laskettavan KTP:n riveihin Kakkoseen. Eerola pääsi heti mielenkiintoisen futisoppiin, kun kotkalaislaivan peräsimessä päävastuuta joukkueen peluutuksesta kantoi legendaarinen Jari ”Jallu” Rantanen.
Eerolan Kotkan aika päättyi kahteen melkoiseen hurlumhei-kauteen. Ensiksi vuonna 2020 seura nousi – tavallisuudesta poiketen ilman kabinetista saatua kädenojennusta – Veikkausliigaan. Kaksiosaisessa karsintaottelussa kaatui TPS miltei niukimmalla mahdollisella marginaalilla, kun vielä tuolloin käytössä ollut vierasmaalisääntö ratkaisi Turun toisessa osaottelussa kertaalleen toinen toistensa maaliin osuneiden joukkueiden nousukamppailun kotkalaisten eduksi. Jo edellisellä kaudella joukkueen runkopelaajaksi noussut Eerola pelasi tuolloin vielä kotkalaismuodon ns. kymppipaikalla, sillä kärkimiehen roolissa nähtiin tuolla kaudella espanjalainen Mika. Maaleja Ykkösen nousukaudella syntyi tuoltakin pelipaikalta varsin mukavat kuusi kappaletta.
Veikkausliigakausi 2021 sujuikin sitten aivan eri merkeissä. Nousun arkkitehtinä toimineen virolaisen valmentajan Argo Arbeiterin johdolla kauteen lähteneet kotkalaiset huomasivat hyvin pian Ykkösen ja Veikkausliigan välisen tasoeron olevan merkittävä. Arbeiter päättikin omatoimisesti vetäytyä valmennusvastuusta kesäkuun lopulla. Kotkalaislaivan suunta ei tällä manööverillä muuttunut, sillä kauden loppusarjataulukon 27 pelissä käteen jääneitä pisteitä oli kasassa vaivaiset yksitoista kappaletta. Ovi seurassa oli avautunut ja sulkeutunut tiuhaa tahtia myös Arbeiterin lähdön jälkeen. Eerola naurahtaa kauden pitäneen sisällään jos jonkinlaista tapahtumaa.
– Olihan se melkoinen kausi! Tosi harva joukkue on ensinnäkään niin pitkässä tappioputkessa. Ja se valmentajarumba… meillä oli lopulta kolme eri päävalmentajaa kauden aikana. Kyllä siinä aika paljon tapahtui kaikenlaista, ja ei ollut sillä tavalla ainakaan mikään tylsä kausi. Henkisesti se kaikki oli toki aika rankkaa, koska voittamaan ei kovin montaa kertaa päästy, Eerola kertaa kahden voiton kautta.
Tapahtumarikkaan kauden tärkein anti oli varmasti lopulta se, että Eerola pääsi suorittamaan debyyttinsä pääsarjatasolla. Peliaikaa siunaantui lopulta joukkuetta vuorollaan valmentaneilta Arbeiterilta, Gabriel Garcia Xatartilta ja Teemu Kankkuselta yhteensä 15 ottelussa. FC Honkaa vastaan pelatussa toukokuun kotiottelussa syntyi uran ensimmäinen Veikkausliiga-maali. Myöhemmin kaudella tälle maalille syntyi pikkuveli niin ikään Arto Tolsa Areenalla AC Oulua vastaan pelatussa ottelussa.
– Kyllä siinä kauden aikana tunsi sen, että Veikkausliigan pelit kaikesta huolimatta kehittivät minua pelaajana. Aikamoista sinnittelyä ne meidän pelimme välillä olivat ja olimme paljon pelien aikana ilman palloa, mutta sinä vuonna pääsin pelaamaan monia hyviä joukkueita vastaan, Eerola sanoo.
Kuten JIPPOn päävalmentaja Hallikainen toimi myöhemmin kesällä 2023, niin myös Eerola suuntasi katseensa alkutalvesta 2021 etelän suunnassa kajastavaan ulkomaankenttien horisonttiin.
– Pitkän kauden jälkeen halusin jo uralleni vaihtelua kotikaupungissa pelatun neljän-viiden vuoden jatkoksi. Agentilta tuli kauden jälkeen ehdotus Saksaan pelaamaan lähtemisestä. Kiinnostuin mahdollisuudesta heti uuden elämänkokemuksen kannalta!
Kynä käteen ja nimi paperiin. Yhdellä sulavalla kädenliikkeellä Kotkan tuttu satamamiljöö vaihtuikin alkuvuodesta 2022 itäisessä Saksassa sijaitsevan Leipzigin sykkeeseen.
Futisarkea ulkomailla
Leipzigista kiinnostusta Eerolaan osoittanut joukkue ei ollut suinkaan sokeroiduista vesistään tunnettu RB Leipzig, vaan tuolloin kaudella 2021-2022 eteläistä Oberligaa pelannut Inter Leipzig. Sarjataso oli Saksan viidenneksi korkein. Joukkueessa oli Eerolan mukaan hänen lisäkseen useita pelkästään jalkapalloon keskittyviä ulkomaalaispelaajia. Eerola saapui joukkueeseen kesken kauden ja pelasi lopulta viidessätoista ottelussa. Kun Inter Leipzigin edesottamuksia katsoo Transfermarktista kyseisen kauden osalta, niin vaikuttaa siltä, että Eerola joutui vaikean KTP:n kauden jälkeen vielä toivottomammassa tilanteessa olevaan joukkueeseen. Oberliga päättyi Inter Leipzigin osalta varsin kotkalaisella tavalla: edessä oli sarjatason vaihto pykälää alaspäin.
– Joukkueen tippuminen varmistui jo hyvissä ajoin ennen päätöskierrosta. Leipzigissa oli seuralla aika vaikeata, mutta oma peli kulki koko kevään ajan hyvin, leipzigiläisten paidassa 10 maalia taituroinut Eerola muistelee.
– Leipzigin sopimus loppui kauden päätteeksi, mutta pääsin testille Kaiserslauterniin. Vietin muutaman viikon kauden jälkeen Suomessa, ja sitten Kaiserslautern näytti vihreää valoa sopimuksen osalta.
Eerolan suunta vei siis tällä kertaa lännemmäs kohti Ranskan rajan läheisyydessä sijaitsevaa Kaiserslauternia. Kakkosjoukkueen riveihin hankittu pelaaja sai tottua taas uudenlaiseen ympäristöön, sillä uuden kotikaupungin läheisyydessä sijaitseva Rammsteinin sotilastukikohta loi Leipzigistä eroavan ilmapiirin kaupunkiin. Eerolan mukaan kaupungin ilmatilassa lensi vähän väliä lentokoneita, mutta muuten kaupunki ei sen erikoisemmin erottunut edukseen. Kaiserslauternin kakkosjoukkue ei valitettavasti pelannut otteluitaan kaupungin sydämestä nousevan Betzenberg-kukkulan huipulle rakennetulla Fritz-Walter-stadionilla, mutta ykkösjoukkueen pelejä Eerola kävi kertomansa mukaan katsomassa stadionilla useampia. Lisäksi lähialueella Frankfurtissa pelatut Bundesliigan pelit kuuluivat vapaiden viikonloppujen ohjelmaan. Myös Leipzigissa Eerola kertoo käyneensä katsomassa RB Leipzigin Bundesliiga- ja Eurooppaliigan otteluita. Kaiserslauternin pelit vetivät sarjatasosta huolimatta välillä jopa yli 40 000 katsojaa lehtereille ja etenkin niissä tunnelma oli Eerolan mukaan upea. Kaikesta tästä huolimatta Saksan seikkailun päätepysäkki oli kuitenkin jo näköpiirissä.
– Kaiserslauternissa peliaikani jäi aika vähäiseksi. Siellä oli monia hyviä pelaajia. Minulla oli ongelmia kielimuurin kanssa, sillä päävalmentaja ei puhunut ollenkaan englantia. Leipzigissä treenattin englanniksi ja oli paljon helpompi sopeutua senkin takia siihen joukkueeseen. Puolessa välissä Kaiserslauternin kautta tuli kiinnostusta jo Viron suunnalta, ja itseäkin se mahdollisuus alkoi kiinnostamaan.
Eerolan Viroon pelaamaan halunnut taho oli hänen entinen KTP-aikojen päävalmentaja Argo Arbeiter. Hänen silloinen työpaikkansa oli Tallinnan Nõmmen esikaupunkialueelta tulevan Kalju FC:n valmennustiimissä, ja hän ehdotti Eerolaa vahvistukseksi seuran silloiselle päävalmentajalle. Viikon pituinen testileiri meni Eerolan osalta hyvin ja sopimus Kalju FC:n kanssa lyötiin sen myötä lukkoon. Myös kautta edeltävä harjoituskausi sujui vielä hyvin, mutta sitten peliaika väheni huomattavasti.
– Kauden alussa meillä oli vaikeuksia joukkueena. Olin alkukaudesta avauksen pelaaja, mutta sitten minulle tuli loukkaantuminen. Siitä toipumisen jälkeen pelasin vain yhden pelin Kaljun kakkosjoukkueessa. Edustusjoukkueen päävalmentaja sai kauden aikana potkut, ja uusi valmentaja halusi tuoda uusia pelaajia joukkueeseen. Aika paljon tilanteesta kertoo se, että minut itseni mukaan lukien yhteensä viisi pelaajaa lähti joukkueesta sen kesän siirtoikkunan aikana.
Kiinnostusta Eerolan osaamista kohtaan oli yhä olemassa, kuten on jo ilmennyt. Tieto JIPPOn ja päävalmentaja Hallikaisen halusta saada pelaaja Joensuuhun kulkeutui aikanaan myös Eerolan korviin, ja paluu kotimaahan oli sitä kautta selviö. Muutto Joensuuhun ja asettuminen uuteen joukkueeseen kävi ongelmitta, kuten debyyttiottelun välittömästä onnistumisesta ja koko kauden maalimäärästä voi jokainen hyvin päätellä.
– Oli tosi helppo päästä JIPPOon mukaan. Kaikki täällä ottivat minut tosi hyvin vastaan ja heti huomasi joukkuehengen olevan hyvä. Ei paljon paremmin olisi voinut mennä. Mikon kanssa oli puhuttu jo alustavasti puhelimessa pelipaikastani JIPPOn systeemissä, mutta lopullinen rooli löytyi päästyäni mukaan joukkueharjoituksiin.
Monta kokemusta rikkaampi
– Ei sieltä Saksan ja Viron reissuilta takaisin tullut millään tavalla erilainen pelaaja. ”Antsan” pelissä tapahtui ulkomaan reissun aikana vain pieniä muutoksia ja toki hän kehittyi vahvuuksissaan. Mutta samanlainen pelaaja hän on nyt niin kuin hän on aina ollutkin. ”Antsalla” on tosi hyvä potkutekniikka, ja hän pystyy viimeistelemään monipuolisesti läheltä ja kaukaa. Lisäksi hänellä on loistava tekniikka kokoisekseen pelaajaksi.
Näin Joensuuhun viime kesänä laskeutunutta Eerolaa kuvailee JIPPOssa ison roolin itselleen ottanut ja joukkueen kapteeniksi Eerolan ulkomaanseikkailun aikana kohonnut Pyry Piirainen. Kotkalaislähtöisten pelaajien tiet ristesivät ensimmäisen kerran Piiraisen arvion mukaan vuonna 2016, kun molemmat eri seuroissa junioriaikansa viettäneet pelaajat alkoivat ottaa osaa KTP:n edustusjoukkueen harjoituksiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Eerola ei myöskään itse näe, että hänestä olisi ulkomailla yritetty muovata kokonaan uudenlaista pelaajaa.
– Futis ulkomailla ei ollut niin taktista mitä se Suomessa on. Siellä keskityttiin tosi paljon yksi vastaan yksi -tilanteiden voittamiseen. Opin reissussa etenkin kovuutta ja kehityin myös boksipelaamisessa.
Futiksen ohella arki muuttui Suomesta muuttamisen jälkeen, kun äidin lihapatojen ääreen ei enää ollutkaan niin lyhyt matka. Vielä kymmeniä vuosia sitten yksin muutto ulkomaille olisi saattanut olla vaikeampi pala purtavaksi, mutta tänä päivänä nykytekniikka mahdollistaa vaivattoman yhteydenpidon kaikkiin läheisiin.
– Kyllähän sitä koti-ikävä aina välillä minua vaivasi, mutta aika hyvin puhelimen välityksellä pystyy olemaan yhteydessä perheeseen. Kavereihin taas sai pleikkarin avulla helposti yhteyden.
– En minä lopulta ole etenkään Saksan reissun osalta pettynyt, vaan olen omaan henkilökohtaiseen panokseeni tyytyväinen. Jos jotain voisin nyt tehdä toisin, niin Saksassa olisin voinut opiskella Leipzigin aikana saksan kieltä, jotta Kaiserslauternissa olisi ollut helpompaa. Kielen parempi taitaminen olisi helpottanut siellä olemista.
Kuin huomaamatta Eerolasta on tullut JIPPOn hyökkäyspelin rullauksen ohella myös joukkueen ikärakenteen ja pelikokemuksen osalta olennainen pelaaja. Tämän kauden osalta pukukopista on poistunut runsaasti johtajuutta ja pelattuja pelejä, kun Sauli Kettusen, Toni Tahvanaisen ja Jens Harjun kaltaiset kokeneet ketut poistuivat talven aikana joukkueen riveistä. Huomattavaa onkin se, että JIPPOn ainoa kolmekymppinen pelaaja on vasta tämän vuoden aikana kyseisen rajapyykin saavuttava Santeri Saarenkunnas. Kolmen maan kamaralla jalkapalloa ammatikseen pelannut ja Veikkausliigassakin maalinteossa onnistunut Eerola on yhtäkkiä yksi nykyjoukkueen kokeneimmista pelaajista – vain kypsässä 24 vuoden iässä! Pelaaja itse ei kuitenkaan näe rooliaan nuorempien ohjeistajana. Ainakaan vielä.
– Olen ehkä ikäisekseni kokenut pelaaja, mutta en minä kyllä kopissa ketään mentoroi. Vaikka meillä on nuori joukkue, niin meillä on silti kopissa useita kokeneita pelaajia, jotka pystyvät johtamaan joukkuetta, Eerola tuumii.
Pisimpään joukkuekavereita Eerolan tuntenut maalivahti Piirainen on myös hyvin samoilla linjoilla hyökkääjän kanssa.
– ”Antsa” on hauska kaveri, joka ei itsestään hirveää meteliä pidä. Tosi rento ja mukava kaveri, kun hänet oppii tuntemaan! Hän pääsi joukkueeseen nopeasti sisään. Mutta ei hän kyllä kopissa mitään motivaatiopuhetta pidä, ne eivät ole häneen alaansa. Ei hän kaikista hiljaisin tyyppi ole, mutta ehkä sellainen ”välimallin” jätkä, joukkueen kapteenina tälläkin kaudella toimiva Piirainen kuvailee joukkueen toista kotkalaista.
Piiraisen kommentit kuultuaan Eerola naurahtaa ja toteaa, ettei kapteenin kanssa parane olla eri mieltä. Pelaajien leukailuista voi aistia sen, että jo mainittu erinomainen joukkuehenki on selvästi säilynyt talven aikana ennallaan. Pätevien johtajaominaisuuksien osalta Eerolalle on omalta uraltaan jäänyt mieleen etenkin yksi mieleenpainuva pelaaja.
– Vaikka olen ulkomaita myöten pelaamassa käynyt ja siellä eri pelaajien kanssa pyörinyt, niin David Ramadingaye on sellainen pelaaja, joka osasi johtaa joukkuetta. ”Dave” oli todella positiivinen ja hauska tyyppi, ja hän pystyi nostattamaan joukkuehenkeä pelkällä läsnäolollaan. Mutta tarvittaessa hän pystyi aina olemaan myös totinen ja tosissaan. ”Dave” menestyy varmasti nykyisessä roolissaan kommentaattorina ja löytää myös siellä sen oman juttunsa, Eerola kuvailee viime kauteen päättyneen peliuransa jatkoksi Ruudun tv-lähetyksiin mukaan hypännyttä entistä joukkuekaveriaan.
Ykkösliigaan
Pienehkö, muutamia vuosia kattava ympyrä sulkeutuu lauantaina 20. huhtikuuta, kun Eerolan kasvattajaseura KTP saapuu vieraaksi Mehtimäen kautta aikojen ensimmäiseen Ykkösliigan otteluun. Ilmassa on aitoa innostusta, kun puheeksi otetaan vain reilun viikon päästä koittava kotkalaisten kohtaaminen.
– Olen minä seurannut aika tarkkaan KTP:ta Kotkasta lähtemisen jälkeen, siellä on vielä niin paljon itselleni tuttuja pelaajia. Eihän se ehkä ollut kivointa katsoa sitä viime kauden loppua, mutta jos jotain positiivista siinä oli, niin ainakin nyt päästään pelaamaan KTP:ta vastaan tällä kaudella, Eerola toteaa hirtehisesti.
KTP:ta vastaan pelattavat kolme peliä sekä Ykkösliigan muut pelit vievät pre-seasonin loukkaantumisten jälkeen vielä parasta pelikuntoa hakevan Eerolan mielenkiinnon seuraavien kuuden-seitsemän kuukauden aikana. Pelaajalta on turha kysyä tavoitteista tulevan kauden osalta, sillä on itsestäänselvää, että JIPPOn ehjä kausi ja tasaisesti maalinteossa onnistuminen ovat Eerolan tavoitteena tulevan Ykkösliiga-kauden aikana. Mutta onko viimeinen ulkomaanseikkailu jo koettu?
– Tuohon en osaa vastata.. mitä tahansa voi vielä tapahtua!
Toistaiseksi Eerolan katse on tiukasti Ykkösliigan peleissä.
Artikkelin kuvat: Mikko Kalavainen