Voittoja, muutama tasapeli ja pari kirvelevää tappiota. Kakkosen A-lohkon runkosarjan voitto 48 pisteellä ja komealla maalierolla 56–19. Runkosarjaa seuranneessa Ykkösliigan jatkokarsinnassa ensin voitto rankkareilla OLS:sta välierän päätteeksi. Oululaisia vastaan pelatun trillerin jälkeen yhteensä 210 minuuttia kestänyt kiivas – ja otteluiden yhteistuloksessa valitettavaan tappioon päättynyt – taistelu jo A-lohkosta tuttua vastustajaa PK-35:ttä vastaan. JIPPOn kausi 2023 ei ollut väreiltään ainoastaan punainen ja musta, vaan joukkoon mahtui väriympyrän jokaista sävyä koko 360 asteen alueelta.
Nousu ensi kaudeksi uudistuvaan Ykköseen oli voitetun A-lohkon jälkeen jo kiveen kirjoitettu. Vaikka Ykkösliigan paikan ratkaisseesta viimeisestä otteluparista jäikin mieleen ehkä surun sinisiä sävyjä, niin saattavat nämä värit vielä kirkastua Palloliiton kabineteissa tapahtuvassa käsittelyssä Ykkösliigan tuoreen ilmeen mukaiseksi akvamariiniksi.
JIPPOn Ykkösliigan lisenssihakemuksen käsittely on vielä tätä kirjoittaessa kesken. Ennen uuden sarjatason ja pian vaihtuvan kalenterivuoden haasteisiin suin päin syöksymistä on ehkä ihan hyvä tehdä tiliä pian taakse jäävistä kahdestatoista kuukaudesta. Uuden päävalmentaja Mikko Hallikaisen ja selkeiden nousutavoitteiden kanssa kauteen 2023 lähtenyt JIPPO pelasi jo tämän artikkelin alussa lueteltujen numeroiden valossa lähes sensaatiomaisen kauden. Mutta mitä oikeasti kulisseissa kauden aikana tapahtui? Ja oliko peli jo ensimmäisestä NJS-vieraspelistä asti sellaista kympin oppilaan mallisuorittamista, mitä se lopullisen sarjataulukon perusteella voi sanoa olleen?
Tukena kauden purkamiseen käytetään kauden otteluiden tilastodataa tarjoavan WyScoutin käppyröitä ja lukemia. Heti alkuun on syytä mainita, että (nämäkään) tilastot eivät ole täydellisiä. Ensinnäkin tilastoista puuttuvat kokonaan noususarjan pelit OLS:ia ja PK-35:ttä vastaan. Lisäksi sattuman kaupalla 22 Kakkosen A-lohkon runkosarjan pelistä juuri molemmat Lahden Reipasta vastaan pelatun pelin tilastot puuttuvat kokonaan. Ensimmäisen, vieraissa JIPPOn 1-0-tappioon päättyneen Reipas-pelin sadesään takia suttuiseksi jäänyt videomateriaali tuomittiin laadultaan niin huonoksi, ettei tilastoja ottelusta saatu syötettyä WyScoutin tietokantaan. Runkosarjan päättäneen Mehtimäen 0-2 Reipas-tappion kohtalo oli vuorostaan se, että WyScoutin lisenssi ei enää kattanut kyseistä ottelua. Tilastoista puuttuu näin ollen kaksi tappiollista ottelua, ja täten WyScoutista saadut lukemat ovat hieman vallitsevaa todellisuutta suotuisampia. Siltikin 20 ottelun kattavasta datapaketista selviää mielenkiintoista tietoa kuluneen kauden nousujuhlien taustalta. Sukelletaanpa siis suoraan syvään päähän yhdessä sherpana tällä matkalla toimivan päävalmentaja Hallikaisen kanssa.
Tärkeää asiaa maaliodottamasta
Jalkapallossa menestymistä on viime vuosien tilastovallankumouksen jälkeen selitetty menestymisen osalta etenkin expected goals (xG) -lukeman kautta. Suomennettu termi maaliodottama kertoo karrikoiden juuri sen määrän maaleja, jonka kunkin joukkueen olisi kuulunut keskimäärin viimeistellä ottelun aikana luoduista maalipaikoista. Eri kentän alueilta ammutuille laukauksille on mallinnettu aina joku maaliodottama. Tämä 90 minuutin aikana eri maalitilanteista kertynyt maaliodottama lasketaan ottelun päätyttyä kumulatiivisesti yhteen. Esimerkiksi 40 metrin etäisyydellä maalista lauotun vedon maaliodottama voi olla esimerkiksi XG-lukeman 0,01 luokkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että oletettavasti yksi sadasta tältä sektorilta lauotusta vedosta uppoaa vastustajan maaliin. Keskeltä parasta maalintekosektoria lauotun tai pusketun maalintekoyrityksen maaliodottama voi olla hyvinkin 0,90 luokkaa, joka tarkoittaa käytännössä varmaa maalia. Eri mallit ottavat huomioon myös eri asioita, kuten esimerkiksi sen, onko laukauksen edessä vastustajajoukkueen puolustajia. WyScoutin käyttämä tapa tilastoida xG:ta saakin heti alkuun pyyhkeitä päävalmentaja Hallikaiselta.
– Esimerkiksi Atlantis FC/Akatemiaa vastaan Nuutti Tykkyläisen puolesta kentästä läpiajon päätteeksi viimeistelemä maali sai WyScoutin tilastoissa pienemmän xG-arvon kuin Aake Yletyisen samassa pelissä 16 metristä blokatuksi tullut veto, Hallikainen pyörittelee päätään.
WyScoutin tilastointi perustuu Hallikaisen mukaan niin kutsuttuun karttamalliin. Tällä, kuten kaikilla muillakin käytössä olevilla, malleilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Maaliodottaman lukema (xG) onkin sinänsä huono työkalu selittämään yksittäisen tilanteen tai yhden ainoan ottelun lopputulosta. Maailma on pullollaan esimerkkejä peleistä, joissa kotijoukkue on hallinnut peliä ja luonut maaliodottamaa yhteensä 3-4 maalin edestä vain ja ainoastaan hävitäkseen ottelun altavastaajaa vastaan lukemin 0-1 vierasjoukkueen ottelun lopussa ainoasta maalipaikasta viimeistelyn maalin ansiosta. Sen sijaan koko kauden mittaisia trendejä tarkasteltaessa maaliodottama on takuulla yksi parhaita työkaluja tulkitsemaan sitä faktaa, oliko saavutettu menestys ansaittua. Vai pelattiinko sittenkin odotuksiin nähden ylä- tai jopa alakanttiin mennyt sesonki.
Tilastojen perusteella JIPPO pelasi varsin passelin kauden. WyScoutin tarjoaman 20 pelin datan perusteella JIPPO loi keskimäärin 1,83 maalin verran maaliodottamaa runkosarjan tilastoiduissa peleissä. Vastustajat onnistuivat vuorostaan luomaan JIPPOn maalille suunnattujen hyökkäysten ansiosta keskimäärin 0,96 maalin verran maaliodottamaa per ottelu. Datasta puuttuvat Reipas-ottelut mukaan lukien JIPPO teki 2,55 maalia per ottelu. Tämä lukema ylittää reilusti ottelukohtaisen maaliodottaman 1,83 maalia. Erotus on 0,72 maalia per peli, ja tämä kertoo punamustien pelaajien käyttäneen tehokkaasti luodut maalipaikat hyväkseen. Päästettyjen maalien osalta toteutunut keskiarvo on vakuuttava 0,83 maalia per ottelu. Tämä jää 0,13 maalia alle vastustajien luoman 0,96 maalin maaliodottaman. Tilastoa tuleekin tulkita siten, että maalivahti Pyry Piiraisen johtama puolustuslinja onnistui estämään vastustajan maalintekoyritykset hieman toteutunutta päästettyjen maalien maaliodottamaa paremmin.
Pintapuolisesti vilkaisemalla kaikki meni enemmän kuin hyvin. Mutta olivatko kauden kaksi puolikasta veljiä keskenään?
Kymppialueen kautta koko kenttä haltuun
Klassikkoelokuvien joukkoon luettava Rita Hayworth – Avain pakoon (eng. The Shawshank Redemption) kertoo hieman yli kaksituntisen tarinan karuihin vankilaoloihin omien valintojensa takia joutuneesta Andysta, joka suunnittelee ja lopulta toteuttaa kaltereiden takana viettämiensä vuosien aikana varsin fantastisen vankilapaon. Andy aloittaa aina öisin vankilan valojen sammuessa tunnelin kaivamisen sellinsä seinään. Pienestä rakamasta ammottavaksi aukoksi muuttuvan reiän hän peittää aina päiväsaikaan 50-luvulle sijoittuvan aikansa supertähden Rita Hayworthin julisteella. Tätä ajatuskulkua ja elokuvan hieman hullunkurisella tavalla juonen paljastavaa suomenkielistä nimeä mukaillen voisi hyvin kuvitella päävalmentaja Hallikaisen huolellisesti suunnitellun kotistudion seinällä roikkuvan Anton Eerolaa esittävä juliste.
Kun JIPPO julkaisi tiistaina 25. heinäkuuta Eerolan kanssa tehdyn loppukauden mittaisen sopimuksen, joukkueella oli takanaan kahden ottelun mittainen tappioputki. Lisäksi kahden päivän kuluttua Eerolan julkaistusta pelaajasopimuksesta oli edessä varsin vaikeaksi ennakoitu vieraspeli Lappeenrannassa lohkon yhdeksi ennakkosuosikiksi ennen kauden alkua uumoiltua PEPOa vastaan. Moni palapelin palanen loksahti tuossa Karjalan Herruuden jälleen kerran ratkaisseessa ottelussa kohdalleen.
– Meillä oli alkukaudesta tiettyjä haasteita hyökkäyspelaamisessa, jotka realisoituivat Reipasta vastaan pelatussa vieraspelissä. Se oli meille täysi “ohipeli”, jossa kaikki ongelmat vain korostuivat, Hallikainen muistelee heinäkuun tappioputken jälkimmäistä ottelua.
– Loppukaudesta tapahtunut hyökkäyspelin paraneminen ei ole pelkästään Antonin ansiota, vaikka tilastojen valossa se sitä ehkä vaikuttaa olevan. Odotin Antonia kovasti jo Reipas-peliin. Kun joukkueen mukaan saatiin sitten PEPO-peliin Antonin kaltainen valeysi, niin pystyimme täyttämään tyhjiä tiloja kymppialueella aiempaa paremmin. Hänen tulonsa myötä saimme roolituksen selkeämmäksi siten, että tämä helpotti meidän painottoman laiturimme toimintaa pelin eri vaiheissa. Se näkyy etenkin siinä, miten halusimme painottoman laiturin kaventamaan leveydestä sisemmäksi väli- ja keskikaistalle. Meidän pelitavassamme tämä kaventava laituri oli monesti oikean laidan pelaaja. Ja sitä kautta oikeaan laitaan saatiin lisää tilaa “Vinskille”, Hallikainen kuvailee ja viittaa oikeana laitapuolustajana jälleen vakuuttavan kauden pelanneeseen Eetu Viitaniemeen.
– Anton toi pallolliseen vaiheeseen täysin uusia ulottuvuuksia. Hän pystyy pelaamaan selkä maalia kohti ja kääntymään pallon saatuaan myös itse. Hän antoi avaimia peliimme pelin avausvaiheesta lähtien, ja pystyi pelaamaan myös target-pelaajan roolissa. Kymppialueella Anton sitoi vastustajan pelaajia ja pystyimme siten luomaan ympäri kenttää tyhjentyneitä tiloja. Se taas vuorostaan vaikutti siihen, että meidän piti enää löytää reitti ja ajoitus hyökätä niihin tiloihin! Takaisin oikeaksi laituriksi Antonin tulon myötä siirretty “Tiko” pääsi tätä kautta aika kivasti liikkumaan hyville sektoreille. Hän ei ole todellakaan laituri, joka seisoo vain viivassa, Hallikainen kuvailee hyökkäyksen piikkinä alkukaudesta esiintynyttä Terrence Smithiä.
Päävalmentajan mukaan isoin juttu heinäkuun lopussa tapahtuneessa pelillisessä ahaa-elämyksessä oli se, että hyökkäyspään pelaajat pystyttiin roolittamaan aikaisempaa paremmin Eerolan joukkueeseen liittymisen myötä. Tätä kautta paikkaansa kokoonpanosta kauden mittaan etsinyt Niko Niemeläinen löysi myös luonnollisimman paikan ja roolin itselleen, kun hänet saatiin asetettua kolmanneksi pelaajaksi keskikentän kolmioon.
Lopulta 1-4-vierasvoittoon päättynyt PEPO-ottelu oli kauden parhaita yksittäisiä pelejä, varsinkin kun huomioon ottaa sen, että sitä edelsi kaksi tappiota.
– Se oli vaikea arkipeli, johon meillä ei ollut paljon valmistautumisaikaa. Ennen ottelua jumppasimme ankarasti videoiden parissa ja moni asia lutviutui kohdalleen. Valmennuksessa tiedettiin tosi hyvin se, mitä Antonista oli saatavilla ja mitkä mahdollisuudet parhaassa tapauksessa olisivat. Anton ei ole pelkästään loistava maalintekijä. Hän pystyy myös puolustamaan. Pelaajasta kertoo se paljon, että hän on aikanaan pelannut Saksassa.
Eerola teki tuossa debyyttiottelussaan PEPOa vastaan “vain” yhden maalin. Varsinainen onnistuja tuossa ottelussa olikin jo Hallikaisen mainitsema Terrence Smith, joka kirjasi tilastoihin hattutemppuun oikeuttavat kolme maalia. Ympäri kenttää vapautuneita tiloja alkoi löytyä siis välittömästi Eerolan joukkueeseen liittymisen myötä. Ja parasta tässä oli se, että nämä vapaat tilat löytyivät aiempaa lähempää vastustajan maalista katsoen.
Palataan takaisin kovista faktoista vielä kovempiin numeroihin. Kun kauden jakaa ennen Eerolan tuloa pelattuihin yhteentoista peliin ja hänen tulonsa jälkeisiin yhteentoista peliin, maalautuu entistä selvempi kuva punamustien loppukaudesta tekemästä pelillisestä loikasta.
Punamustat loivat siis kauden “Anton-puolikkaalla” maaliodottamaa keskimäärin 0,82 maalia enemmän ottelua kohden. Korkein xG-lukema (4,32) kirjattiin 1-8 tukkapöllytyksessä TiPS:iä vastaan. Matalimmaksi xG-lukema (0,44) jäi kauden avanneesta NJS:ää vastaan pelatussa vierasvoitossa. Hämmästyttävää on se, että Eerolan tulon jälkeen JIPPO ei jäänyt kertaakaan yhden maalin maaliodottaman alle! Alkukaudesta hyökkäyspeli vielä selvästi etsi muotoaan, sillä NJS-pelin lisäksi myös Futura-vieraspelissä (tulos 0-0, xG 0,62) ja Klubi 04:ää vastaan kärsityssä kauden ensimmäisessä kotitappiossa (0-1, xG 0,63) kirjattiin hyökkäyspelin yskähtelyä hyvin kuvaavat lukemat maaliodottaman osalta. Myös sekä PK-35:ttä että Atlantis FC/Akatemiaa vastaan maaliodottama xG 0,99 oli ratkaisevan yhden karvan alle yhden odotetun tehdyn maalin verran.
– Hyökkäyspelimme osalta kentän alemmilta sektoreilta lähtevä pelin kiihdyttäminen parani kauden edetessä huomattavasti. Pelaajien roolitus, mallit, yhdessä pelatut pelit ja arjessa viikoittain jumpatut asiat alkoivat näkyä. Pallonhallinta muuttui yhä useammin etenemiseksi hyville syöttöalueille ja boksiin. Ennen kaikkea pallonhallinta muuttui maalintekoyrityksiksi laukausten muodossa. Tiivistetysti pystyimme kiihdyttämään hyökkäämistämme aiempaa paremmin kentälle syntyneisiin tiloihin epäorganisoitua vastustajaa vastaan.
Kauden alussa rakennuspalikat olivat vielä osittain levällään. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja Yoshiaki Kikuchi tuli mukaan huhtikuussa, ja hänen pelikuntonsa ei ollut alkuun lähelläkään täydellistä. Kausi alkoi vain kolme viikkoa Yoshin tulon jälkeen.
– Teimme valmennuksessa päätöksen puolustaa tiiviisti alkukauden ajan, ja suunnitelmana oli saattaa hyökkäyspeli kuntoon kauden aikana. Lopulta siinä onnistuttiin, ja loppukaudesta pystyimme saamaan onnistumisia niin erikoistilanteista, hitaista hyökkäyksistä, nopeista etenemisistä ja transitioista vastustajaa haavoittaen. Ajan mittaan pystyimme myös manipuloimaan vastustajaa yhä paremmin oman pallonhallintamme kautta, Hallikainen kuvailee.
Ennen Eerolan tuloa ottelukohtainen maaliodottama hävittiin vastustajalle niukasti viidessä matsissa. Nämä ottelut olivat jo mainitut kauden lähtölaukauksen ampunut NJS-peli, PK-35 (k) ja Klubi 04 (k) sekä PEPOa vastaan pelattu kauden ensimmäinen kotipeli ja Atlantis FC/Akatemia -vierasottelu. Eerolan joukkueeseen liittymisen jälkeen xG:ssä hävittiin enää vain yhdessä ainoassa pelissä (PK-35 vieraissa). Kyseisessäkään ottelussa ero ei ollut valtaisa, sillä odotettujen maalien lukema oli “pihlisläisten” hyväksi 1,5 – 1,17. Vaikka lopulta Ykkösliigan nousun tielle asettunutta PK-35:ttä vastaan ei kummassakaan lohkon tasapeleissä onnistuttu maaliodottaman tai tehtyjen maalien valossa voittamaan, näkee Hallikainen varsinkin kotona pelatussa otteluparin ensimmäisessä ottelussa positiivisia asioita.
– PK-35:ttä vastaan kotona pelattu peli oli koko kauden kannalta iso peli. Ensimmäisellä puoliajalla onnistuimme tosi hyvin. Siitä tuli itseluottamusta siihen, että pystytään haastamaan lohkomme isompia joukkueita, kunhan vain omaa prosessia jatketaan ja kiihdytetään hyökkäyspelimme tapaan.
Pelaajakohtaisia henkilökohtaisia maaliodottamia katsomalla nähdään myös varsin hyvin se, miten kärjestä kymppialueelle muuta joukkuetta vastaan liikkunut Eerola loi tilaa muille kentän osille. Omalla liikkeellään Eerola linkitti 4-3-3-muodon oikeassa ja vasemmassa laidassa pelanneet Smithin ja Janne Partasen entistä saumattomammin osaksi hyökkäyspeliä.
Kauden jälkimmäisellä puoliskolla vastustajan reppu heilui kummallakin laiturilla alkukautta useammin. Viimeistely oli myös laadukkaampaa, sillä sekä Partasen että Smithin olisi tilastojen perusteella kuulunut jäädä kolmeen tehtyyn maaliin heinäkuun lopusta alkaneen niin kutsutun “Eerola-aikakauden” aikana.
– Tässä kuvastuu juuri hyvin meidän pelitapamme laitureiden ongelma alkukaudesta. Meillä läpi kauden peluutetussa 4-3-3:ssa laiturit jäivät aluksi todella kauas vastustajan maalista. Lopulta kentällä oltiin lähempänä toisiamme valeysinä pelanneen Antonin ansiosta. Ja nimenomaan pääsimme niille alueille, mistä ne maalit tehdään, Hallikainen linjaa.
Myös peliä keskikentältä käsin pyörittäneen Yoshin tehotilastot on syytä huomioida tässä yhteydessä. Hän viimeisteli läpi kauden henkilökohtaista maaliodottamaansa paremmin. Hyökkäävän keskikenttäpelaajan valtava taitokapasiteetti mahdollisti erilaisten maalien viimeistelemisen läpi kauden, eikä hän varsinaisesti edes “kaivannut” Eerolaa omien tehojensa tueksi. Miyazakin reissumies taikoi syyskuun lopussa pelatussa 5-1 NJS-kotivoitossa kolme maalia kuin tyhjästä – tästä kertoo hänen ottelukohtainen maaliodottamansa, joka oli vain hämmentävän alhainen 0,17 maalia! Kukaan ottelua katsomosta käsin tai striimiltä todistanut ei varmasti unohda yli puolesta kentästä vieraiden Rasmus Karvisen taakse upotettua kaukolaukausta, jonka xG oli juuri artikkelin alkupuolella kuvaillun esimerkin mukainen “kerran sadasta” toteutuva ihmeteko.
Yoshin puolen kentän pommi oli lopulta ehkä vain hetkellinen neronleimaus, eikä se kuvaa tietenkään lainkaan kauden jälkimmäisen puoliskon hyökkäyspeliä. Tilastojen perusteella kaukaa lauottiin heinäkuun lopun jälkeen entistä vähemmän. Laukausten määrässä saavutettiin kuitenkin merkittävä hyppy. Samoin laukausten määrän lisääntyessä myös niiden laatu parani, sillä yhä useampi yritys suuntautui tilastojen mukaan vastustajan maalipuiden väliin.
Laukausten volyymin ja osumatarkkuuden parantuessa maalimäärä siis melkein tuplaantui! JIPPO vei samanaikaisesti kevääseen ja kesän lämpimimpiin kuukausiin verrattuna hyökkäykset entistä syvemmälle vastustajan kenttäpuoliskolle. Samoin laukomaan päästiin yhä paremmilta maalintekosektoreilta. Peliä edistävien (progressive passes) tai viimeiselle kenttäkolmannekselle annettujen syöttöjen määrässä ei kuitenkaan ole järin suurta eroa kauden kahden puolikkaan välillä. Kauden loppupuoliskolla peliä edistäviä syöttöjä annettiin kaksi enemmän kuin kymmenessä ensimmäisessä tilastoidussa pelissä (695 syöttöä vs. 693 syöttöä). Syöttötarkkuus ei parantunut sekään merkittävästi näiden syöttöjen osalta: loppukauden onnistumisprosentti oli 74,7 %, kun taas alkukaudesta tämä lukema oli 72,3 %. Viimeiselle kenttäpuoliskolle syötettiin keskimäärin 52,6 kertaa ottelussa, joka on jopa isompi lukema kuin loppukauden sulavampaa hyökkäyspeliä esitelleiden pelien 49,6 syötön keskiarvo. Myös syöttöjen täsmällisyydessä (63,3 % yritystä onnistui vrt. loppukauden 58,6 %) oltiin yllättäen alkukaudesta parempia. Tähän hieman yllättävään tilastoon ja siihen mahdollisesti johtaneisiin syihin on tarkoitus palata vielä tuonnempana.
Hallitse palloa, voita pelejä?
Näissä väliotsikon sanoissa asuu suuri viisaus. Joukkueen kuin joukkueen on vaikea voittaa, jos et ainakin osaa ajasta pidä palloa oman joukkueesi hallussa. Mutta kuten toistuvasti jalkapallopelejä seuratessa voi huomioida, myös vähemmällä pallonhallinnalla yhdistettynä mahdollisesti ilmatiiviiseen puolustuspeliin, hyvin organisoituun muotoon ja/tai reaktiivisempaan pelitapaan voidaan voittaa yksittäisiä pelejä. Ja parhaimmillaan jopa mestaruuksia tai cup-muotoisia kilpailuja.
Kakkosen A-lohkon voitto irtosi tällä kaudella 52,8 % pallonhallinnalla. Pelivälinettä pidettiin loppukaudesta jopa hieman vähemmän hallussa (51,8 %), sillä alkukauden keskiarvo pysähtyy 53,9 %:n lukemaan. Ero ei toki ole merkittävä. Sen sijaan pallonhallinta hävittiin loppukaudesta puolessa (5) WyScoutissa tilastoidusta otteluista! Tämä on huomionarvoista, sillä vähäisempi pallonhallinta selvästi johti parempaan tulokseen tulostaululla.
Hallikainen luonnehtii pallonhallintaa ja sen käyttöä mittarina itsessään tärkeäksi työkaluksi. Se ei kuitenkaan saa olla hänen peluuttamassaan joukkueessaan itseisarvo. JIPPOn viime kauden ottelukohtaiseksi tavoitteeksi hän asetti pallonhallinnan osalta minimirajan 45 prosenttia. Jos oma joukkue hallitsee palloa vain 40-prosenttisesti (tai vähemmän), on edessä Hallikaisen mukaan taatusti vaikea ottelu.
– Pallonhallintavaiheessa haluamme houkutella vastustajaa halutuille kentän alueille, kohti palloa. Tämä mahdollistaa juuri jo mainitsemani seikan, että saamme mahdollisuuden pelata palloa muun muassa vastustajan prässin taakse syntyneisiin tiloihin. Ja kuten sanottua, kentän täytön ja pelaajien toimintojen kautta halutaan edetä halutuille alueille. Kun esimerkiksi vastustaja saadaan houkuteltua liikkumaan eteenpäin, niin aina heidän takaansa löytyy tilaa. Ja se tila on aina lähempänä ja lähempänä vastustajan maalia, Hallikainen kuvailee.
– Iso tekijä oli alkukaudesta se, että hallitsimme palloa jopa tarpeettoman paljon. Sillä siirtelyllä ei löydetty sopivaa väylää tai etenkään ajoitusta hyökätä syntyneisiin tiloihin, jotta saisimme kiihdytettyä omia hyökkäyksiä. Tämä tilanne parani osittain roolitusten selkeytyksellä.
Ei unohdeta myöskään omaa maalia
Hyökkäyspelin lisäksi myös puolustuspeli koheni tilastojen valossa muutaman pykälän verran kauden mittaan.
Tässä otannassa on käytetty samaa jakolinjaa kuin aiemmin hyökkäyspelin muutosta kuvatessa. Kaikkea kunniaa kookas kotkalainen ei sentään voi ottaa nimiinsä, sillä puolustuksen tiivistymisen osalta kyseessä oli Hallikaisen mukaan koko kauden mittaan jatkunut kehitystyö. Eerolalla oli kuitenkin oma osansa oman pään vuotavien venttiilien tiivistymisessä, sillä etutolppaa vartioimaan asemoitu hujoppi toi mukanaan ison avun puolustuspään erikoistilanteisiin.
– Miksi vastustaja rupesi sitten luomaan vähemmän maaliodottamaa? En näe näissä tilastoissa niin älytöntä eroa. Toki meidän puolustuspelaamisemme kehittyi koko kauden ajan hyökkäyspelaamisen rinnalla. Ensin laitettiin meidän matala blokkimme sellaiseen kuntoon, että sillä pystyttiin raapimaan pisteitä varsinkin alkukaudesta. Lopulta hyökkäyspeli parani ja hyökkäyksiä saatiin vietyä yhä syvemmälle vastustajan alueelle. Se auttoi omassa päässä kenttää, vaikka ei meidän jokainen hyökkäys tietenkään aina johtanut maalitilanteeseen tai laukaukseen. Loppukaudesta puolustettavat tilanteet olivat lähtökohtaisesti erilaisempia kuin alkukaudesta, kun puolustimme matalalla ja lähtökohtaisesti meillä oli paljon pelaajia pallon alla myös hyökätessä, Hallikainen kertaa.
– Aggressiivisempi ja monipuolisempi hyökkäyspelaaminen tarkoitti myös konkreettisesti sitä, että hyökkääminen oli avoimempaa eikä aina niin kontrolloitua. Tämä selittää osaltaan myös pienentynyttä pallonhallintaprosenttia ja myös sitä, miten pystyimme välillä toteuttamaan tilanneprässiä. Prässin toteuttaminen on huomattavasti vaikeampaa suurilla etäisyyksillä kuin kontrolloidun hyökkäämisen seurauksena.
Puolustaa voi jalkapallossa myös muulla tapaa kuin matalassa blokissa makaamalla. Oikeastaan kaikkien joukkueina pelattavien pallopelien vanha viisaus tietää kertoa sen faktan, että mitä lähempänä vastustajan maalia voitat pallon menettämisen jälkeen pelivälineen takaisin omalle joukkueelle, sen todennäköisempää maalinteko on. WyScoutin tarjoamista tilastoista löytyvää prässin intensiteettiä kuvaavaa PPDA-lukemaa (Passes Per Defensive Action) on hyvä mittari kuvaamaan prässin ärhäkkyyttä. PPDA-lukema kertoo sen ottelukohtaisen keskimääräisen syöttöjen määrän, jonka vastustaja pääsee antamaan ennen pallon voittamista takaisin omalle joukkueelle. Korkea PPDA-lukema – kuten esimerkiksi Klubi 04:ää vastaan pelatussa 1-2 vierasvoitossa saavutettu PPDA-luku 20,26 – kertoo siis siitä, että palloa ei ole yritetty voittaa ehdoin tahdoin välittömästi menetyksen jälkeen takaisin omalle joukkueelle. Heinäkuun alussa TiPS:stä napatun 5-1 kotivoiton matala PPDA-lukema 4,82 taas kertoo sen, että punamustat ovat kyseisessä ottelussa riistäneet pallonhallinnan takaisin keskimäärin heti neljännen syötön jälkeen. Hallikaisen mukaan hänen pyrkimyksensä oli saavuttaa kuluneella kaudella alle kymmenen syötön ottelukohtainen PPDA-lukema.
Tämä pyrkimys intensiiviseen prässiin ja vastustajan pakottaminen alle kymmenen syötön ketjuihin ei keskiarvojen perusteella aivan toteutunut 20 WyScoutiin tilastoidun ottelun osalta. Lisäksi lukujen valossa prässin intensiteetti heikkeni loppukaudesta, vaikka tilastojen mukaan muu hyökkäyspeli puhkesi samanaikaisesti kukkaansa. Palataan tässä yhteydessä peliä edistäviin syöttöihin ja vastustajan puolustamalle perimmäiselle kenttäkolmannekselle annettujen syöttöjen määrään, ja yritetään selittää se, miksi nämä kaikki mainitut pelin mittarit ovat hiukan huonontuneet kauden jälkimmäisellä puoliskolla.
Loppukaudesta sekä hyökkäyspään syöttömäärät että näiden passien laatu nitkahtivat hiukan huonompaan suuntaan. Yhdessä hieman laskeneen prässin intensiteetin kanssa tämän kaiken luulisi tarkoittavan sitä, että JIPPOn olisi tilastojen valossa pitänyt olla paljon tukalammassa tilanteessa kuin mitä jo kerrotut faktat parantuneesta maaliodottamasta ja laadukkaammasta kentän hyödyntämisestä kertovat. Loppukauden osalta vastaus on yksinkertaisesti se, että JIPPOn ei monesti enää tarvinnut hyökätä ja prässätä ajokoirana aivan ottelun viimeisille minuuteille asti, sillä usea kauden jälkipuoliskon ottelu oli selvä jo ensimmäisen puoliajan tai viimeistään 60 pelatun minuutin jälkeen. Lisäksi kauden vanhetessa vastustajajoukkueiden valmentajat syventyivät Hallikaisen tapaan videoihin ja tilastoihin. Sitä kautta JIPPOon suhtautuminen muuttui kauden edetessä punamustien vaarallisuutta kunnioittavampaan suuntaan.
– Vastustajat eivät loppukaudesta enää juurikaan avanneet omaa peliä lyhyillä syötöllä ja meidän ei siten annettu prässätä niin aktiivisesti. Usea loppukauden peli repesi selviin lukemiin jo hyvissä ajoin. Vastustajan oli monesti toisella puoliajalla tehtävä jotain, mikäli he mielivät päästä pisteille. Loppukauden otteluista etenkin Klubi 04:stä otettu vierasvoitto oli meiltä valtavan hieno ja rauhallinen suoritus, Hallikainen kertaa.
Onnistuneet rekrytoinnit
Mehtimäellä nähtiin kauden aikana myös Kotkaa kauempaa saapuneita apukäsiä ja -jalkoja. Japanilaisvahvistukset Yoshi ja Junnosuke Watanabe operoivat mainion kauden keskikentän keskustassa. Hieman alempana puolustuksen sydämessä joukkuetta kipparoi jo kaudelta 2022 tuttu keskuspuolustaja Victor Matheus.
Kaikki kolme ulkomaalaisvahvistusta olivat sekä tilastojen perusteella että silmämääräisesti peliä seuraamalla tärkeitä tekijöitä punamustien menestyskaudella. Hallikaisella on vain ja ainoastaan lämpimiä sanoja sanottavanaan nappiin osuneista pelaajavahvistuksista.
Harjoituskaudella 1-3-tappioon päättyneen MP-vieraspelin jälkeen päävalmentaja ei meinannut millään saada unen päästä kiinni. Jokin vaivasi Hallikaista ja asiaan oli saatava selvyys välittömästi. Niinpä sudenhetken koittaessa Hallikainen sytytti valon kotistudionsa pieneen, mitäänsanomattomaan pöytälamppuun. Siinä samassa hän myös sihautti auki Coca Cola -tölkin ja käynnisti ADSL-yhteydellä ryyditetyn kannettavan tietokoneensa.
– Halusin Yoshin tänne heti sen jälkeen, kun olin selaillut MP-pelin jälkeen kaikkien kiinnostavien hyökkäävien keskikenttäpelaajien tilastoja silloisesta InStatista (Toim. huom. Kyseessä WyScoutia edeltänyt tietokanta.). Mikkelin-matsin jälkeen oli selvää, että meillä oli suurin tarve saada vahvistus juuri tuolle kentän alueelle.
– Varmasti Yoshin kohdalla meillä oli vähän tuuria, että hänet saatiin tänne Joensuuhun napattua. Jostain syystä hän oli jäänyt tutkan ulkopuolelle, varsinkin kun ottaa huomioon edelliskausien meriitit, Hallikainen sanoo ja viittaa piskuisen japanilaisen Ykkösessä pelaamiin tehokkaisiin viime vuosiin.
– Yoshi oli heti alkuun todella kiinnostunut meidän tavastamme pelata. Viime kauden joukkueelle hän oli iso pelaaja, mutta myös koko seuran näkökulmasta tärkeä pelaaja. Lukemani perusteella hän oli nyt tehdyn seurakyselyn mukaan joukkueen kiinnostavin pelaaja. Hänen mukanaan saatiin sitä “X-factoria”, mitä häneltä haluttiin. Yoshilta nähtiin Mehtimäellä harvinaisia temppuja, joista yleisö varmasti tykkäsi!
Toisen japanilaispelaajan, keskikentän liberona luutineen ja hyökkäyksiä pysäyttäneen Junnosuke Watanaben saapuminen Joensuuhun sai päävalmentajan mukaan lopulta jopa tragikoomisia piirteitä. Onni onnettomuudessa oli lopulta se, ettei harjoituskauden viimeistä peliä edeltäneissä joukkueharjoituksissa sattunut kolhu ollut laadultaan vakava.
– “Junno” taas oli täysin erilainen tarina Yoshiin verrattuna. Keväällä hän kävi testissä vähän siellä ja täällä eikä pelipaikkaa vaan tuntunut löytyvän mistään. Hän oli meidän mukanamme keväällä pitkän pätkän. Itse halusin “Junnon” jo kahden viikon jälkeen joukkueeseeni, vaikka hän ei osannut sanaakaan suomea. Hänestä välittyi lähes heti se, että kun häntä pääsee koutsaamaan, niin hänestä tulee hyvä pelaaja, Hallikainen kuvailee toissa kaudella espoolaisessa EPS:ssä pelannutta pihkatappia.
– Kuulin hänestä erilaisia mielipiteitä, joiden mukaan hänen tasonsa ei yksinkertaisesti riitä, tai ettei hän pelaa tarpeeksi ylöspäin. Mielestäni “Junno” piti lopulta vain roolittaa oikein, keskikentän kutospaikalle riistämään ja huolehtimaan pallosta. Suostuttelin ja suostuttelin seurajohtoa hankkimaan pelaajan tänne. Kautta edeltävää Vaajakoski-treenipeliä ennen hän meni sitten loukkaamaan nilkkansa, mutta onneksi loukkaantuminen ei ollut kuitenkaan laadultaan paha.
– Pelaajan itsevarmuus kasvoi huomattavasti kauden aikana. Jos hänelle tiistaina treeneissä opetettiin joku asia, niin hän osasi sen heti keskiviikkona. Kauden jälkeen onkin helppo sanoa, että jos olisi valittu lohkon paras puolustava keskikenttäpelaaja, niin palkinto ojennettaisiin “Junnolle”, ja valinnasta ei olisi kahta sanaa. Kaikesta huolimatta hän on pelaajana vielä raakile, ja hänellä on vielä paljon kasvunvaraa.
Japanilaisista veljeksistä puhuessaan Hallikainen kiittelee myös joukkueen vasenta laitapuolustajaa Nuutti Tykkyläistä ja kapteeni Pyry Piiraista, joilla oli tärkeä rooli pelaajien sopeutumisessa joensuulaiseen elämänmenoon. Suomea ei Yoshi tai “Junno” oppineet vielä puhumaan tai ymmärtämään, mutta lopulta molemmat viihtyivät susirajalla mainiosti koko pitkän kauden ajan.
Brasilialainen Victor ymmärtää sen sijaan täydellisesti hänelle puhuttua suomea. Suomen sarjoissa useamman kauden ajan pelannut puolustaja myös puhuu vaikeasti opittavaksi tunnettua kieltä hämmentävän hyvin. Kentällä kovaluinen puolustaja kunnostautui puolustuslinjasta lähteneiden lyhyiden ja pitkien syöttöjen antamisen lisäksi myös hyökkäyspään erikoistilanteiden päättäjänä.
– Omalla tavallaan Victor kuuluu jo kalustoon. Ei hän ihan sattumalta kantanut viime kaudella kapteenin nauhaa. Hän on kehittynyt kahdessa kaudessa siitä, millaisena pelaajana hän tuli Sami Okkosen ajan JIPPOon. Tyylikäs pelaaja, joka on kaikin puolin meidän arvojemme mukainen. Hänelläkin on ilmiselviä vahvuuksia, mutta myös kehityskohteita riittää.
– Japanilaiset olivat toinen toisilleen tukena, joten oli hyvä, että heitä oli kaksi. Kaikki viime kauden ulkomaalaisvahvistukset olivat säntillisiä urheilijoita, jotka pelasivat täysillä joukkueen eteen. He eivät ole pelkästään hyviä pelaajia vaan myös hyviä ihmisiä, Hallikainen lisää.
Oppia ensi kauteen
Päävalmentaja Hallikainen on aiemmin kertonut pelin parantamiseksi tähtäävän prosessin olevan ikuisesti kesken. Ikinä kentällä ei tule valmista, vaikka harjoituskentällä kuinka hiottaisiin erikoistilanteiden puolustamista tai milloin mitäkin syöttödrilliä. Ensimmäistä kauttaan miesten joukkuetta valmentanut Hallikainen voi kuitenkin huoletta kiinnittää sulan hattuunsa, sillä niin sulavaa hänen luotsaamansa joukkueen hyökkäyspeli varsinkin loppukaudesta oli. JIPPOn vaalimien perinteiden mukaisesti myös Hallikaisen joukkueen peräpää kesti vettä, eikä vastustaja päässyt liian usein juhlimaan repun heilumisen merkeissä. Kakkosen kaudesta jää vielä seuraavan sarjatason otteluihin parannettavaa.
– Tekisin kauden aikana tekemiäni asioita eri tavalla ja joitain asioita jättäisin tekemättäkin! Kyllä kaudesta jäi sellaistakin käteen, mitä ei enää halua toistaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä kausi oli iso kasvutarina, ja välillä tuli opittua asioita myös kantapään kautta. Siitä olen ylpeä, etten pelännyt tehdä päätöksiä kopissa, vaikka välillä niistä jäi jälkikäteen ajatellen toivomisen varaa. Kaikki päätöksenteko tähtäsi koko ajan siihen, että parannetaan peliä kohti syksyä. Puhuin koko kauden ajan, että meidän pitää oppia ajattelemaan samalla tavalla futiksesta yhteisillä aivoilla. Luotin tähän teemaan ja onnistuin myymään pelaajille ajatuksen siitä. Tämä ajatuksen sekä hyvän, koko kauden ajan jatkuneen harjoittelun kautta pelaaminen lähti lopulta toimimaan haluamaamme suuntaan, Hallikainen kertoo.
Vuosi 2023 saattaa olla kohta jo ohi, mutta onneksi uusi tammikuu ja uudet haasteet koittavat jo muutaman viikon kuluttua. JIPPOn osalta helmikuun alussa starttaava Ykkösliigacup ja vielä toistaiseksi tuntematon ensi kauden sarjataso antavat Hallikaiselle jälleen mahdollisuuden muokata JIPPOa piirun verran paremmaksi. Ehkä kaudella 2024 päästään Hallikaisen hamuamaan alle kymmenen syötön PPDA-lukeman keskiarvoon?
Koutsin kotistudion ikkunasta kajastavan mitättömän pöytälampun viskaaman valokeilan perusteella työ tämän(kin) pelin mittarin parantamiseksi on jo hyvässä vauhdissa.
Artikkelin kuvat ja grafiikat: Mikko Kalavainen