Kirjoitimme kotisivuillamme läpi kauden juttusarjaa Nousujunassa oli tilaa, hyppäsin mukaan. Joukkueessa elettiin muutaman kerran tilanteessa, jolloin kentällä tuntui Nousujunan olevan lipsumassa raiteiltaan. Uskon samojen ajatusten vallanneen jokaisen meidän mielen kentän lisäksi myös kentän ulkopuolella. Konkreettisimmillaan nämä hetket ajoittuivat aina niin vaikeisiin paikallispeleihin. Heti ensimmäinen peli SC Riverballia vastaan oli syöstä junamme pöpelikköön jo ennen Kiteen asemaa, mutta onnistuimme ratkaisemaan ottelun viime hetkillä. Toinen kohtaaminen Riveriä vastaan tuotti karvaan tappion, joka oli hetkellisesti vaikea käsitellä, vaikkakin jatkoimme tuonkin ottelun jälkeen sarjan piikkipaikalla. Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa Joensuun Palloseuraa vastaan puoliajalla pukukopissa oli totinen tunnelma. JoPS johti tuota ottelua tauolla 1-0, ja tämä tulos olisi tiennyt käytännössä nousun karkaamista käsistä.
Viimeinen ottelu Kurkimäen Kisaa vastaan päättyi näihin tunnelmiin. Kuva: Vesa-Pekka Reponen.
– Jälkeenpäin ajateltuna JoPS-ottelun puoliaika ja pelaajien väliset keskustelut pukukopissa oli hieno hetki. Taisi olla tämän hetken Jipon pitkäaikaisin pelaaja Hallikaisen Teemu, joka totesi ”no nyt on ainakin ihan oikea panos, ollaan koko kausi haluttu nousta ja nyt tarvitaan seuraavan jakson aikana tehoja, muuten sitä nousua ei tule”. Ainakin itselle tuli sellainen olo, että eipä se itseasiassa ole sen kummoisempaa. Välillä on ihan hyvä puhua asioiden oikeilla nimillä myös paineen alla ja tuon kaltainen ajattelu taisi toimia silloin koko joukkueeseen. Laitettiin pallo kahdesti JoPS:n maaliin ja tuntui kyllä hyvältä, kommentoi toppari Aapi Helvelahti.
Viimeinen ottelu Kurkimäen Kisaa vastaan toi 4-1 -voiton tunnelmaltaan kenties parhaassa Jipon kotiottelussa ja nousujuhlat olivat tosiasia. Jippo onnistuttiin palauttamaan kahden Kolmosen kauden jälkeen takaisin Palloliiton sarjoihin lauantaina 23.9.2017. Päivä jäi kaikin puolin joukkueen, seuran ja toivottavasti myös katsojien mieleen.
Kauden aikana joukkue pelasi Kolmosessa 18 ottelua, joista tuloksena oli 15 voittoa, 2 tasapeliä sekä 1 tappio. Jippo keräsi 47 pistettä maalierolla 65-10, ja voitti sarjassa toiseksi sijoittuneen FC Vaajakosken lopulta kahden pisteen erolla. Jippo voitti jokaisen vierasottelunsa, mutta kotikentällä pelattiin tasapelit juurikin Vaajakoskea ja Warkaus JK:ta vastaan, sekä hävittiin Riverballille. Regions’ Cupissa joukkue eteni puolivälieriin eli kahdeksan parhaan joukkoon, mutta seinä tuli vastaan Keskuskentällä Kaarinan Poikia vastaan. KaaPo otti kaudella loppujen lopuksi niin sanotun tuplan, sillä se voitti Länsi-Suomen Kolmosen ja myös Regions’ Cupin. Jippo pelasi kauden aikana kaikki harjoitusottelut mukaan lukien yhteensä 32 ottelua (18 Kolmonen, 5 Regions’ Cup, 9 harjoitusottelua). Pisin yhtämittainen voittoputki oli elokuussa, jolloin joukkue voitti 6 peräkkäistä ottelua.
– Jos kautta nyt alkaa jälkeenpäin miettiä, niin siinä oli paljon sellaisia asioita, jotka tulee saada mukaan myös tulevalle kaudelle. Pystyimme luomaan todella paljon maalipaikkoja ja tekemään niistä kohtuullisen määrän maaleja. Vaikka suuri osa peleistä olisi voinut antaa löysäilylle sijaa, niin olimme kuitenkin aina kiinnostuneita puolustamaan omaa maalia, jopa useamman maalin johtoasemassa myös otteluiden viimeisillä minuuteilla. Meidän pelikurimme siis säilyi koko kauden kiitettävällä tasolla, ja sen asian tuleekin kulkea mukanamme myös talven yli ensi kaudelle, kommentoi myös tulevalla kaudella Jipon päävalmentajana toimiva Jouni Lehtimäki.
Yksittäisistä pelaajista mainittakoon keskikentän keskellä kaikki kauden 32 ottelua alusta loppuun pelannut Sauli Kettunen. Kaikissa sarjaotteluissa kentällä kävivät Miko Mäkirinne, Jere Kähkönen, Sauli Kettunen, Antti Åke, Topi Sormunen ja maalivahti Paavo Jarva. Näistä pelaajista Kettunen, Åke ja Jarva pelasivat kaikki minuutit Kolmosessa alusta loppuun. Miko Mäkirinne (10 maalia, 10 maalisyöttöä) oli epävirallisen laskennan perusteella joukkueen tehokkain pelaaja ennen maalikuningas Jere Kähköstä (17 maalia).
Zakaria Abahassine, Yleisön vuoden pelaaja 2017. Kuva: Marko Pennanen.
Jippo vietti viikko sitten perjantaina kauden 2017 päättäjäisiä, jonne oli kutsuttuna kaikki joukkueen pelaajat ja taustatoimijat, sekä seuran johtokunta. Kausi on huuhtoutunut pääsoin jo tuoreesta muistista, mutta onnistuneeseen kauteen haluttiin palata vielä palkitsemisten ja silmiä hivelevän kausikoosteen myötä. Jippo haluaa pitää kaikki toimijansa jatkossa lähempänä toisiaan, ja esimerkkinä siitä yleisölle annettiin valta päättää yhden pokaalin kohtalo. Jipon nettisivuilla olleen äänestyksen perusteella (ääniä annettin yhteensä 132kpl) Yleisön Vuoden Pelaaja -palkinnon pokkasi joukkueen hyökkäyspään villiviikari Zakaria Abahassine.
– Tuhannet kiitokset kaikille äänestäjille! Tällaisen palkinnon voittaminen on lähes yhtä palkitsevaa, kuin sarjanousun saavuttaminen. Mutta vain lähes, sillä tietenkin joukkueen menestys on aina tärkeintä. Oli hienoa nähdä kaikkien muiden katsojien lisäksi Jipon kannattajaryhmän Rednecksien kasvaminen kauden aikana, sillä etenkin viimeisessä pelissä tunnelma Joensuun Keskuskentällä oli jotain aivan muuta kuin Kolmosen tasoa, kiitteli Abahassine.
Jippo pelaa siis kaudella 2018 sarjaporrasta ylempänä Kakkosessa, joka on jaettu kolmeen 12:n joukkueen lohkoon. Tätä juttua kirjoittaessa lohkojaot eivät ole vielä varmistuneet, mutta alustavasti Jippo tulee pelaamaan Etelän ja Kaakon joukkueista muodostetussa A-lohkossa. Joukkue tulevalle kaudelle on alkanut jo hahmottua 15:n pelaajasopimuksen myötä, joista 13 on viime kauden pelaajia. Vuonna 2000 syntyneet Väinö Häkki ja Niko Niemeläinen on nostettu edustusjoukkueeseen uusina pelaajina Jipon B-junioreista. Jippo kartoittaa parhaimmillaan lisää pelaajia, joista osa pelasi Jipossa myös viime kaudella. Jippo-paitaa tulee ensi kaudella kantamaan varmasti muutama uusi kasvo, sillä sarjatason vaihtuessa on joukkueen koostumusta mietittävä aina pykälän kovemman tason mukaan.
Jipon puheenjohtaja Jorma Karttusella on positiivinen katse tulevaan. Kuva: Vesa-Pekka Reponen.
Jippo tulee kuitenkin mahdollisista uusista pelaajista huolimatta edustamaan tulevallakin kaudella ylpeydellä Joensuulaista ja Pohjois-Karjalaista jalkapalloa. Yksi Jipon perustajajäsenistä vuonna 2001 oli seuran tämänhetkinen puheenjohtaja Jorma Karttunen. Karttunen on intohimoinen jalkapallomies, joka juhlii Jipon maaleja ajoittain jopa enemmän, kuin itse pelaajat kentällä. Jorman tuuletusvalikoiman voi tarkastaa vaikkapa kauden jälkimmäisen JoPS-kohtaamisen 2-1 –voittomaalista, jossa voit bongata miehen maalin takaa riehakkaissa tunnelmissa.
– Me emme pysty rahan voimalla rakentamaan menestyvää ostojoukkuetta, mutta emme siihen myöskään halua pyrkiä. Jipon on pystyttävä vahvistamaan JIPPO-henkeä ja parantamaan omaa tekemistä. Pelaajien on treenattava niin hyvin kuin se on mahdollista. Omat pojat ovat avainasemassa. On oltava intohimoa yhdessä tekemiseen ja taisteluun joukkueen puolesta, kommentoi Karttunen ajatuksiaan seuran ja joukkueen ideologiasta.
Karttunen on oikeassa siinä, ettei yleisön kunnioitusta tule ansaita liian helposti. Tekeminen kentällä tulee olla sillä tasolla, että kannattajat haluavat kiittää joukkuettaan otteluiden jälkeen. Joukkue kiittää kuitenkin aina kannattajiaan, joten hyvien otteiden myötä katsojien ja joukkueen välille saadaan luotua vuorovaikutusta. Yhden toiveen Karttunen kuitenkin heittää Jippo-yhteisölle tulevaisuuteen.
– Pelataanpa mitä sarjaa hyvänsä, niin pelaajien on annettava treeneissä ja matseissa kaikkensa. Yleisön kiitokset on ansaittava. Toivon, että jonakin päivänä hyvän matsin jälkeen yleisö nousee seisomaan ja kiittää joukkuetta laulamalla Karjalaisten laulua!
Ennen sen laulun mahdollista laulamista on edessä pitkä talvi. Tai ei se oikeastaan niin pitkältä tunnu, sillä Jippo on kokoontunut jo ensimmäisen kerran tulevaa kautta koskien. Viime keskiviikon aloituspalaverissa esiteltiin talven harjoitussuunnitelma ja kerrottin harjoitusten alkavan tulevana maanantaina 6.11. Joensuu Areenassa.
Nousujuna on saapunut päätepysäkille – nyt katse tulevaan.