Viimeiset viisi kautta kaksoisroolissa JIPPOn toiminnanjohtajana ja avainpelaajana toimineen Timo Tahvanaisen (36) pitkä pelaajaura päättyi tähän syksyyn. Päätös nappulakenkien naulaan ripustamisesta vahvistui Tahvanaisille tulevan perheenlisäyksen myötä.
Outokummussa syntynyt Tahvanainen aloitti jalkapalloilun paikallisessa Outokummun Pallossa, ja saavutti juniorina menestystä Palloliiton taitokilpailuissa. Tahvanainen edusti OuPaa neljätoistavuotiaaksi asti ennen siirtymistään Joensuun Ratanoihin, joka muuttui JiiPeen kanssa fuusioiduttuaan JIPPOksi kaudelle 2002. Toisen Joensuun-kauden lopulla Outokummussa siihen asti asunut Tahvanainen lähti Kuopioon urheilulukioon, ja päätyi Kuopion Palloseuran organisaatioon. KuPS:ssa hän pääsi tekemään Veikkausliigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana kaudella 2003. Läpimurto jäi Kuopiossa kuitenkin tekemättä, ja liigaotteluita ei kolmen vuoden aikana kertynyt enempää.
– Olin aika lapsi vielä Kuopioon lähtiessäni, ja ensimmäisenä vuonna oli vähän koti-ikävääkin. Aloin silloin kuitenkin tehdä futiksen osalta kovasti töitä. Olin ennenkin harjoitellut itsekseni paljon, mutta joukkuetreenien määrä kasvoi Kuopiossa mielettömästi. Se oli kovaa, mutta kehittävää aikaa. Pelasin ensin KuPS:n A-junnuissa, mutta ensimmäisen kokonaisen vuoden lopussa nousin edustusjoukkueeseen ja pääsin debytoimaan Veikkausliigassa. Pääsin seuraavana vuonna taas edustuksen mukaan, mutta kärsin erilaisista loukkaantumisista Kuopion-vuosien aikana, ja ne jarruttivat menoa. Varsinkin nilkat pyörivät moneen kertaan, Tahvanainen kertoo.
– Kokonaisuudessaan se oli tosi opettavaista aikaa. Kuopiossa oli hyviä valmentajia, esim. KuPS:n A-junnuja luotsannut Ari Seppälä, joka oli tosi intohimoinen ja tietyllä tavalla ankarakin valmentaja, mutta tykkäsin siitä tyylistä. Silloin ruvettiin tekemään oikeasti ammattimaisesti hommia. Meidän junnujoukkueestamme, jossa oli 84–86-syntyneitä, aika moni pelasi myöhemmin Ykkösessä tai liigassa, ja Berat Sadik maajoukkueessa ja ulkomaillakin. Meillä oli hyvä ryhmä.
Timo Tahvanainen hassuttamassa nykyistä Huuhkaja-pelaajaa Nikolai Alhoa (JIPPO – Klubi 04 Ykkösessä 2010, kuva: Vesa-Pekka Reponen)
Kuopion vuosien jälkeen armeijan käytyään Tahvanainen muutti Joensuuhun ja liittyi kaudeksi 2007 JIPPOn Ykkösessä pelanneeseen miehistöön, jota valmensi Jarmo Korhonen. Hän kantoi JIPPO-paitaa syksyyn 2010 asti, pelaten neljän kauden aikana 96 Ykkösen ottelua. Toisella kaudellaan Mark Dziadulewiczin tultua päävalmentajaksi avainpelaajaksi joukkueessa noussut Tahvanainen viimeisteli ensimmäisten JIPPO-vuosiensa aikana yhdeksän maalia pelaten useimmiten laitalinkin paikalla.
– Armeija häiritsi harjoitteluani ensimmäisenä JIPPO-kautenani, ja se vuosi oli muutenkin vähän totuttelemista Ykkösen tasolle. Kaudella 2008 tein kuitenkin läpimurtoni Ykkösessä. Se oli tosi hyvä kausi minulle, pysyin ehjänä ja pärjäsimme joukkueena hyvin. Loppuvuoteen asti oli mahdollista selvitä liigakarsintaankin asti, mutta sijoituimme lopulta viidenneksi. Seuraavat kaudet olivat vähän haastavampia. Kärsin jonkin verran loukkaantumisista, eivätkä ne olleet pelillisestikään niin hyviä vuosia. Huomasin pärjääväni Ykkösen tasolla, mutta joukkueena emme pelanneet niin hyvin. Säilyimme sarjassa, mutta siinä ei ollut sitä samaa loistoa kuin kaudella 2008.
– Kaikkiaan kausilta 2007–2010 jäi hyviä muistoja, ja ne ajat ovat suuri syy siihen, miksi JIPPOlla on niin iso merkitys minulle ja se on toinen kotiseurani OuPan lisäksi. Minulla oli muutamia mahdollisuuksia siirtyä jo aiemmin liigakentille, esimerkiksi kun FC Lahti tarjosi minulle sopimusta kauden 2008 jälkeen, mutta halusin eri syistä jatkaa vielä Joensuussa. Minulla oli sen jälkeen muitakin kytköksiä eri liigaseuroihin, mutta ne eivät lopulta natsanneet. Lopulta siitä tuli vähän sellainen pakkomielle, että jos en pääse enää ikinä pelaamaan liigaa, niin rupeaa harmittamaan, koska aiemmin siihen oli ollut mahdollisuuksia, Tahvanainen paljastaa.
Menestysvuodet Pohjanmaalla
Viimein kaudeksi 2011 Tahvanainen teki sopimuksen Veikkausliigassa pelanneen, Alexei Eremenko seniorin luotsaaman FF Jaron kanssa. Stintti Pietarsaaressa kesti kaksi kautta, joiden aikana Tahvanainen pelasi sarjapaikkansa molempina kausina niukasti säilyttäneen Jaron paidassa hyökkäävissä rooleissa 45 liigaottelua, joissa syntyi kaksi maalia ja viisi maalisyöttöä.
– Edellisenä vuonna KPV:tä koutsannut Jarmo Korhonen soitti ja kysyi, haluaisinko Jaron testiin. Siellä oli edellisenä vuonna pelannut mm. Alexei Eremenko junior ja Venance Zézé, ja olin katsonut muutaman niiden liigapelin, ja Jaro pelasi tosi hyvää futista. Ajattelin heti, että tuonne minä haluan. En ollut ikinä hirveästi ajatellut, että muuttaisin Pietarsaareen tai yleensä länsirannikolle, mutta se vaikutti tosi hyvältä jalkapalloilullisesti. Testi meni talvella hyvin ja sain sopimuksen sinne.
– Kuten aiemmin Kuopiossa ja Joensuussa, ensimmäinen vuosi oli Jarossakin totuttelua aiempaa ylempään sarjatasoon. Sain peliminuutteja ja pystyin pelaamaan liigatasolla, mutta en saanut merkittävää roolia. Kävinkin sitten muutaman muun pelaajan kanssa lainalla Ykkösen KPV:ssä samalla kun Irakli Sirbiladze lainattiin KPV:stä Jaroon. Sain Kokkolassa vastuuta avauskokoonpanossa ja sitä kautta itseluottamusta. Kun palasin sieltä Jaroon, loppukausi oli onnistunut ja jatkoin Jarossa seuraavalle vuodelle. Toinen kauteni Jarossa oli sitten pienimuotoinen läpimurtoni liigatasolle. Pelasin hyvän kauden, olin käytännössä koko ajan avauksessa isossa roolissa laiturina ja välillä kymppipaikallakin, ja kauden aikana oli muutama tosi huikea peli, Tahvanainen muistelee.
– Se näkyi kaikessa, että Pietarsaari on jalkapallokaupunki. Kun olin tehnyt ensimmäisen sopimukseni, Jaron toimitusjohtaja muistutti, että jos hölmöilen jotain keskustassa, he tietävät siitä seuraavana maanantaina. Siellä Jaron pelaajat ovat tuttuja ihmisille.
Tahvanainen viihtyi Jarossa hyvin, mutta haikaili kahden kauden jälkeen maisemanvaihdoksen perään. Uusi osoite löytyi Seinäjoelta, jossa raketin lailla Suomen jalkapallokartalle noussut SJK viritteli lupaavaa projektia, jonka pelillisenä johtajana toimi päävalmentaja Simo Valakari.
– Olin treenannut talven aikana JIPPOssakin jonkin verran, ja kävin yhdessä liigajengissäkin pyörimässä, kunnes SJK tuli kuvioihin. (SJK:n urheilutoimenjohtajana toiminut) Keith Armstrong laittoi viestiä ja kysyi, olisiko minulla kiinnostusta tulla Seinäjoelle. Päädyin sitten käymään paikan päällä, ja siellä näin, että SJK:n meininki on tosi hyvällä tasolla. Mielestäni Seinäjoella hoidettiin asioita vielä ammattimaisemmin kuin sarjaporrasta ylempänä olleessa Jarossa. Ja vaikka SJK pelasi Ykkösessä, sillä oli hyvä joukkue, ja hyvät mahdollisuudet menestyä. Olin pelannut monta vuotta eri joukkueissa sarjapaikoista, ja ajattelin, että SJK:ssa voisi voittaakin jotain. Noh, loppujen lopuksi siellä voitettiin vähän enemmän kuin olisin itse uskonutkaan, Tahvanainen myöntää.
Veikkausliigan mestaruuspokaali ja Timo Tahvanainen syksyllä 2015.
Seinäjoella Tahvanaisen pelipaikka vaihtui vasemmaksi laitapuolustajaksi, ja miehen debyyttikausi 2013 päättyi liiganousuun. Liigassa Tahvanainen sai reilusti vastuuta heti hopeasijalle päättyneellä ensimmäisellä kaudella, mutta isoimmat saavutukset olivat vielä edessäpäin.
SJK marssi syksyllä 2015 historiansa ensimmäiseen Suomen mestaruuteen, Tahvanainen valittiin liigakauden tähdistökentälliseen, ja seuraavana talvena Hans Backe kutsui Tahvanaisen Huuhkajien leirille, jossa mies sai tililleen kaksi A-maaottelua. Tahvanainen pelasi SJK:ssa 2013–2017 kaikkiaan 79 ottelua liigassa ja 15 Ykkösessä, tehden liigassa kolme maalia ja kuusi maalisyöttöä sekä Ykkösessä yhden maalin. Mestaruuden lisäksi Tahvanainen voitti SJK:n kanssa Suomen Cupin ja Liigacupin sekä sijoittui liigassa myös hopealle ja pronssille, ja pääsi menestyksen myötä pelaamaan niin Mestareiden liigan kuin Eurooppa-liigankin karsinnoissa.
– Ne olivat hienoja vuosia, joihin mahtui paljon hienoja hetkiä. Kärsin Seinäjoellakin jonkin verran loukkaantumisista, eikä se todellakaan ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta kyllähän sieltä päällimmäisenä jäi mieleen kauden 2015 mestaruus. Pelasin silloin itse paljon, ja pystyin ulosmittaamaan oman tasoni aika hyvin, ja pelaamaan sitä futista mihin itse pystyin. Olin aika monta vuotta painanut tavoitteellisesti töitä, ja välillä tuntui, ettei se anna takaisin niin paljon kuin olisin toivonut, mutta kun jaksoin kuitenkin yrittää, niin sieltä se iso palkinto sitten tuli. Se oli tosi iso juttu, ja Seinäjoen-vuodet jäävät varmasti ikuisesti mieleeni, Tahvanainen hehkuttaa.
– Mestaruuden jälkeen toinenkin unelma täyttyi, kun pääsin maajoukkueen mukaan. Se oli tosi iso juttu minulle, kun tuli se puhelu. Pääsin pelaamaan Ruotsia ja Islantia vastaan Abu Dhabissa, se oli kyllä hieno kokemus. Siinä vaiheessa huomasin, että oma tasoni oli korkealla. Itseluottamus oli korkealla, mutta pystyin myös pelillisesti olemaan paras versio itsestäni.
Kotiinpaluu
Seinäjoen-vuosinaan kaiken mahdollisen Suomen kentillä saavuttanut Tahvanainen teki kaudeksi 2018 paluun kotiseuduilleen valmistautuen samalla jo pelaajauransa jälkeiseen aikaan, kun hän aloitti kaksoisroolissa JIPPOn toiminnanjohtajana ja pelaajana.
– Minulla oli mahdollisuus jatkaa liigassa useammassakin seurassa, mutta mietin, että olen pelannut Veikkausliigaa jo paljon ja voittanutkin paljon asioita, ja ikääkin oli jo yli 30. Vuosien aikana oli ollut joitain virityksiä ulkomaillekin, mutta ne eivät ikinä konkretisoituneet. Olin opiskellut Jaro- ja SJK-aikoinani urheilujohtamista tanskalaisessa yliopistossa, ja puraissut jonkin verran urheilumarkkinointiakin. Huomasin, että aloin seurata niitä juttuja ja ideoida, miten seuratoimintaa voisi pyörittää. Autoin jo SJK-vuosieni aikana JIPPOa erilaisissa jutuissa, tein kyselyjä ja testasin opintojeni kautta oppimiani juttuja pienimuotoisesti JIPPOn kautta. Siitä se taisi lähteä.
– Se meni muistaakseni niin, että Jorma Karttunen kyseli, olisiko minulla kiinnostusta tämmöiseen kaksoisrooliin, ja kyllä se rupesi heti kiinnostamaan. Vaikka niitä liigavirityksiäkin oli, ja juttelin muutaman eri seuran kanssa, niin tajusin sen heti, että tämä on minulle kiinnostavin vaihtoehto. Olin muutenkin ajatellut palaavani vielä jossain vaiheessa Joensuuhun, ja nyt pääsin pelaamaan JIPPOon, joka on oma seurani, ja pääsin vielä toteuttamaan niitä juttuja, mitä olin ajatellut haluavani seuratoiminnassa tehdä. Näiden syiden vuoksi halusin palata Joensuuhun.
– Siinä vaiheessa omat jalkapalloilulliset tavoitteeni muuttuivat, ja seuran tavoitteet olivat nyt päällimmäisenä. Olen aina ollut joukkuepelaaja, mutta kyllä sekin oli aiemmin aina mielessä, miten pystyn viemään omaa jalkapallouraani eteenpäin.
Tahvanaisen paluu JIPPOon julkistettiin joulukuussa 2017.
Tahvanainen aloitti kaksoisroolissaan kaudella 2018, jolloin JIPPO oli hienoisessa nosteessa Jouni Lehtimäen valmentaman joukkueen noustua edellisenä syksynä Kakkoseen. Joukkue sijoitettiin kovatasoiseen A-lohkoon, jossa pelasi mm. IF Gnistan, MP, JäPS sekä PEPO.
– Ensimmäinen kausi oli etenkin alun osalta haastava, ja välillä sitä mietti, säilymmekö me edes sarjassa. Kaikki palaset loksahtivat kuitenkin paikoilleen loppukaudesta, kun siirryimme neljän puolustuslinjaan, ja siirryin itse ylempää kentältä liigavuosina tutuksi tulleelle vasemman pakin paikalle, jossa pystyin käyttämään ominaisuuksiani parhaiten. Sijoituimme lohkossamme lopulta kolmanneksi, ja sarja oli niin tasainen, että nousukarsintapaikkakin oli lähellä, Tahvanainen toteaa.
– Seuraavina vuosina toiminta oli nousujohteista. Jussi Leppälahti tuli koutsiksi, ja koin, että toiminta kentällä ammattimaistui koko ajan. Nautin siitä, ja tuli sellainen fiilis, että tässä on punainen lanka. Kaudella 2020 meillä oli kova, hyvin paikallinen joukkue, ja olimme vielä saaneet muualta paluumuuttajia. Oli alusta asti selvää, että tällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet nousta. Nousimme, ja aloitimme Ykkösessä kauden 2021 ihan kivasti. Emme kuitenkaan keränneet ihan tarpeeksi pisteitä alkukaudesta, ja teimme joitain pieniä muutoksia. Loppukausi oli sitten kokonaisuudessaan haastava, ja tipuimme sarjasta, mikä oli meille iso pettymys, kertaa Tahvanainen Leppälahden aikakautta 2019-2021.
– Nyt päättynyt kausi oli sitten viimeinen. Oli hienoa olla uudistuneen ja nuorentuneen sekä vahvasti paikallisiin junioreihin pohjautuvan JIPPOn joukkueen kapteeni. Vuosi oli hieno, ja melkein saimme sen kirsikan siihen kakun päälle, eli nousun, mutta tällä kertaa se jäi vielä saamatta.
Tahvanainen ahersi kaksoisroolissaan siis viiden kauden ajan 2018–2022. Hän työskenteli kokopäiväisesti JIPPOn toimistolla pelaten näiden kausien aikana 27 Ykkösen ottelua sekä 78 Kakkosen ottelua, joissa hän teki neljä maalia. Koko pelaajaurallaan Tahvanainen pelasi JIPPOssa 201 sarjaottelua yhdeksän kauden aikana ja teki niissä 15 maalia. Vaikka nappulakengät jäivät roikkumaan naulaan, jatkaa Tahvanainen JIPPOn toiminnanjohtajana sekä Rantakylän Liikuntahallin toimitusjohtajana myös 2023, joten edessä on jo miehen kuudes kausi toimiston puolella.
– Ensimmäisinä vuosina toimiston puolella oli tietysti paljon opettelemista, käytännössä kun asiat eivät aina mene ihan samalla tavalla kuin opinnoissa. Pystyin kuitenkin hyödyntämään paljon niitä taitoja, ja niistä olen saanut ajatuksia ja ideoita työhöni. Näen, että seura on nyt aika erilainen verrattuna siihen aikaan, kun tulin tänne. Olemme mielestäni menneet eteenpäin näiden vuosien aikana. Siinä on moni muukin ihminen ollut mukana, kukaan ei tee tätä yksinään. Meillä on ollut paljon hyviä ihmisiä tässä, sitä kautta olemme pystyneet kehittämään seuran toimintaa.
– Tulevien vuosien osalta näyttää hyvältä, ja on mukava päästä näkemään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kyllä meillä on vahvaa tekemistä, ja JIPPO tulee ensi kaudella olemaan vahva joukkue, se on varma juttu, Tahvanainen lupaa.
Artikkelin kansikuva: Mikko Kalavainen