2015

Aapi Helvelahti

Palataan vuoden 2014 syksyyn. Olin juuri muuttanut takaisin synnyinkaupunkiini Joensuuhun, koska aloitin luokanopettajaopinnot.  Seurasin melko aktiivisesti Jipon otteita sillä kaudella, koska tiesin, että se olisi ainoa vaihtoehtoni jalkapallon suhteen, kun muutan Joensuuhun.  Jippo tippui lopulta kauden 2014 päätteeksi kakkoseen ja itse mietin silloin, että pitäisin ehkä välivuoden futiksesta. Muistan edelleenkin joulukuisen arki-illan, kun Jouni “Jone” Lehtimäki soitti minulle ja ilmoitti, että Jippo haluaisi minut heille pelaamaan. Ajattelin ainakin kokeilla yhden kauden ja niinpä allekirjoitin pelaajasopimuksen kaudelle 2015. 

Joukkue vaihtui todella radikaalisti kaudelle 2015. Muistaakseni 4-5 pelaajaa jatkoi edellisen kauden joukkueesta ja muut olivat joko omia junioreita tai muuten uusia pelaajia. Valmentajana toimi Jipossa jo useita kausia valmentanut Mark Dziadulewicz. Harjoitusottelut talvella olivat tuloksellisesti todella vaihtelevia ja ainakin itselleni tuleva kausi oli yksi iso kysymysmerkki sen suhteen, että miten me siinä pärjättäisiin. 

Kausi alkoi katastrofaalisesti viidellä peräkkäisellä tappiolla. Itse muistan miettineeni kolmannen tappion jälkeen, että tästä tulee todella raastava ja pitkä kausi sekä henkisesti että fyysisesti. Kuudennessa ottelussa Kiffeniä vastaan kotona saimme raavittua ensimmäisen pisteemme 1-1 tasurin jälkeen. Muistan, miten maalivahtimme Nathan pelasti useilla paraatitorjunnoillaan meille sen pisteen. Tasurin jälkeen aloimme taas uskoa tekemiseemme ja sen jälkeen aloimme saada pisteitä tasaisesti. Muistaakseni hävisimme vain yhden tai kaksi ottelua seuraavan kahden kuukauden aikana. Tämän seurauksena kiilasimme itsemme pikku hiljaa kohti sarja keskikastia. 

Sarja oli huipputasainen kärjen jälkeen. Edessä oli viimeiset 5 ottelua ja edelleenkin sarjapaikka ei ollut varma.  Murskasimme Myllypuron kotona. Sen jälkeen pelattiin Futuraa vastaan vieraissa, mistä erityisesti mieleeni jäi voiton lisäksi Olli-Pekka Saarisen tekemä maali.  Tuon voiton jälkeen olin aivan varma, että emme voi pudota, koska olimme hyvissä asemissa ja muutenkin peli kulki joukkueella hyvin. Sitten vastaan asettui Kiffen kotona ja nyhjäsimme heitä vastaan 1-1 tasurin, mikä tarkoitti meidän osaltamme jännityksen kasvua sarjapaikan säilymisen kannalta. Toiseksi viimeisessä ottelussa pelasimme kärkijoukkuetta Kultsua vastaan vieraissa, missä hävisimme 2-1 ja itse otin tuossa ottelussa punaisen kortin ja se tiesi sitä, että en saisi pelata viimeisessä ja ratkaisevassa pelissä, missä panoksena oli sarjapaikka. Viimeisessä pelissä pojat antoivat kaikkensa, mutta se ei vaan riittänyt ja hävisimme Lahti akatemialle 2-1 ja se tiesi putoamista seuraavalle kaudelle kolmoseen. Mainittakoon, että Mikko Kuningas tykitti tuossa ottelussa vaparista maalin sisään. 

Tuosta kaudesta on jäänyt todella ristiriitaiset fiilikset itselleni. Toisaalta se jäi harmittamaan todella paljon, kun putosimme, mutta toisaalta nautin tuolla kaudella futiksesta eniten pitkään aikaan. Joukkuehengestä mainittakoon, että joukkue oli todella tiivis ja yhtenäinen ja minusta ainakin tuntui, että jokainen pelaaja nautti joukkueen tapahtumista ja futiksesta ylipäätänsä. Näin jälkikäteen muisteltuna kyseisellä kaudella sattui ja tapahtui vaikka mitä liittyen valmennukseen ja sen takia pelaajien rooli kasvoi mielestäni liian isoksi. 

Niin kuin mainitsin, niin itse nautin pelaamisesta todella paljon ja olin iloinen, että sain olla isossa roolissa tuolla kaudella. Henkilökohtaisesti itselleni tuli surullisen kuuluisia ylilyöntejä mm. Kouvolan Susia vastaan viimeiselle minuutilla ottama suora punainen kortti. Taisin tehdä oman henkilökohtaisen punaisten korttien ennätyksen tuolla kaudella (3 kappaletta). Kaiken kaikkiaan kausi oli yhtä vuoristorataa, mikä päättyi lopulta harmittavaan putoamiseen. Näin jälkikäteen voi kuitenkin sanoa, että tuon kauden nuorennusleikkaus oli hyvä asia Jipon kannalta, koska niistä pelaajista nousi ison roolin pelaajia Jipolle tuleville kausille.