2017

2017 Antti Åke

Kausi 2017 pelasimme Kolmosta, meillä oli sarjatasoon nähden kova joukkue ja tavoitteemme oli nousu Kakkoseen. Itse olin pelannut edellisen kauden Lappeenrannassa, mutta halusin palata Joensuuhun ja olla mukana nostamassa itselleni tärkeintä seuraa Jippoa takaisin liiton sarjoihin. Kauden avausottelu oli derby Riverballia vastaan Mehtimäellä, ja lähtökohtaisesti kausi piti tietenkin laittaa voitolla käyntiin. Ottelusta tuli erittäin vaikea kuten odottaa saattoi, mutta Aleksi Nissisen helpottavan voittomaalin merkitys lisäajalla koko kauteemme oli erittäin suuri. Menimme pääsääntöisesti voitosta voittoon, mutta ottelut WJK:ta, FCV:tä ja Riveriä vastaan olivat meille haastavia. Ennen kauden alkua ennakoimme nousutaistelussa olevan me ja FCV, ja tämä ennakointi osoittautui oikeaksi. FCV:tä vastaan ensimmäinen ottelu Joensuussa päättyi tasan 1-1, mutta vieraista haimme loppukaudesta elintärkeän 0-2 -voiton vahvan esityksen jälkeen. Sen voiton myötä sarjajohtomme kasvoi neljään pisteeseen ja kaikki oli omissa käsissä. Ottelun jälkeen Jorma Karttunen tuli koppiin voitonjuhliimme ja huusi ”JÄTKÄT NÄHDÄÄN JETISSÄ”. Jorma ei ikinä tullut Jettiin, me kyllä menimme.

Tämän turvallisen tuntuisen 4p etumatkan FCV:hen menetimme 2-2 -tasapeliin päättyneessä kotiottelussa WJK:ta vastaan, ja ero kaventui kahteen pisteeseen. Kauden toiseksi viimeinen ottelu JoPS:ia vastaan varmaan ajateltiin muissa joukkueissa varmaksi 3p -otteluksi meille; paikalliset joukkueet haluavat alueen jalkapallon parasta ja JIPPO ottaisi voiton ottelusta. Ottelu oli kuitenkin todella vaikea, sillä olimme puoliajalla häviöllä JoPS:lle 1-0. Toisella jaksolla Teemu Hallikainen toi meidät tasoihin ja aivan ottelun lopussa Elias Tolvanen mälläsi meille voiton. Viimeinen kierros edessä ja meillä oli edelleen 2p etumatka FCV:hen. Pelasimme Kurkimäen Kisaa vastaan Keskuskentällä, ja vaikka olen pelannut isompienkin yleisöjen edessä, niin tämä ottelu on ehkä urani hienoin yksittäinen ottelu, Rednecksejä oli n. 30hlöä huutamassa meidän tukena. FCV oli voittanut oman ottelunsa aikaisemmin, joten tiesimme meidän tarvitsevan ottelusta voiton. KuKi meni ottelun alussa johtoon, kun loistavan kauden pelannut Topi Sormunen luuti pallon omiin, siitä maalista olen Topia muutaman kerran ”muistuttanut” (pallo olisi mennyt maaliin joka tapauksessa, todellisuudessa Topi ei voinut muuta). Ottelua oli pelattu siis 10min ja sillä hetkellä emme olleet voittamassa sarjaa ja nousemassa. Sen kauden maalikuninkaamme Jere Kähkönen kuitenkin otti joukkueen reppuselkään viimeistelemällä kaksi osumaa heti KuKi:n johtomaalin jälkeen ja pallo oli jälleen meillä. Toisella jaksolla vielä Zakaria Abahassine ja Aleksi Nissinen tekivät maalit mieheen ja aloitimme nousujuhlat. Oli kovat juhlat, ehkä hauskin saunailta mitä olen kokenut. Saunalla pidettiin paljon puheita. Omaa puhetta pitäessäni muistan kohtalaisen innoissaan olleen Jorman, joka keskeytti puheeni noin 5 kertaa. Se sallittakoon. Seuraavana päivänä jatkoimme juhlimista jätkien kanssa, ja nostimme mm. Jipon pelipaidan lippusalkoon Sauli Suomalaisen JIPPO-biisin soidessa ja sakkokeisari Aapi Helvelahti pelasi loput sakkokassasta pelikoneeseen ja todeten samalla melko huolettomasti ”sikinsokin”. Tämä sikinsokin-lausahdus on jäänyt elämään Jippoon ja kuuluu ajoittain vieläkin kopissa.

Kaikki ottelut Kolmosessa eivät olleet urheilullisesti maksimaalisen kovia haasteita, mutta kausi kokonaisuudessaan osoitti, että minkään sarjan voittaminen ei ole ikinä helppoa.